3. joulukuuta 2007

Kirjallisuusilta


Proosa on bulkkia, runous designia


Kirjailijalla on velvollisuus ottaa kantaa
yhteiskunnallisiin kysymyksiin


Vuoden 2007 kirjallisuuden Finlandia-palkinto sujahti Hannu Väisäselle. Päivää ennen toimittaja Kaisu Mikkolan tekemää voittajan valintaa oli Maanantaiklubille saatu keskustelemaan kaksi nuorta kirjailijaa, vantaalainen Rita Dahl sekä helsinkiläinen Jani Saxell, joilla Finlandia siintää vielä toistaiseksi tulevaisuudessa.

Rita Dahlilta on ilmestynyt tänä vuonna kaksi teosta, runokokoelma Aforismien aika sekä Portugalin-matkasta kertova, lyriikkaa, faktaa ja fiktiota sujuvasti sekoittava Tuhansien portaitten lumo. Lähiaikoina on tulossa vielä kaksi kirjaa lisää, eli Dahlilla on ollut tuottelias vuosi.

Aforismien ajan runojen tekemisessä Dahl on käyttänyt runoilija Leevi Lehdon laatimaa runogeneraattoria, jonka avulla voi erilaisia hakusanoja syöttämällä tuottaa runosäkeitä. Dahl hyödynsi generaattoria saadakseen erilaisia ideoita, joista hän sitten muokkasi valmiita runoja. Menetelmä ei sinänsä ole uusi, vaan tuo mieleen vaikkapa dadaistien tekemät tekstikokeilut ensimmäisen maailmansodan jälkeen tai William Burroughsin 1950-luvulla leikkaa-liimaa –tekniikalla koostetut cut up -teokset.


Runoissaan Rita Dahl haluaa paljastaa nyky-yhteiskunnan patologisia puolia ja näin tuoda yhteiskunnallista keskustelua runouteen.
— Runon pitää sukeltaa syvemmälle kuin nykyään yleinen pinnallinen journalistinen tyyli antaa myöten, sanoi Dahl.

Vaikka kirjallisuus ei suoraan voi muuttaa yhteiskuntaa, on Rita Dahlin mielestä kirjailijalla suoranainen velvollisuus ottaa kantaa ja vaikuttaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

Huomispäivän vartijat

Kun Jani Saxellin kaksi aiempaa teosta liikkuivat realismin ja aikalaiskuvauksen parissa, on elokuussa ilmestynyt novellikokoelma Huomispäivän vartijat sekoitus fantasiaa ja scifiä, maagista realismia ja spekulatiivista fiktiota.

— Maailmasta on tullut niin materialistinen ja nopealiikkeinen, että sen kuvaamiseen tarvitaan tieteiskirjallisuuden ja fantasian keinoja. Osumatarkkuus nykypäivän ilmiöihin tarkentuu kummasti, kun tähtää suoraan tulevaisuuteen, pohti Saxell.

Tyylillisesti Saxell halusi venyttää novellin perinteistä muotoa.
— Ajattelin, että novelli voi olla yhtä aikaa kaikkiruokainen ja moniääninen, määritelmiä pakeneva mutta silti kylmäpäisesti hiottu ja muokattu teksti, jossa erilaiset ainekset törmäävät.

Saxellin uudet novellit ovat mustalla huumorilla ja mielikuvituksella höystettyjä tarinoita, joista tulee mieleen niin Kafka kuin Marquezkin, mutta myös tieteiskirjallisuuden klassikot Stanislav Lem ja Philip K. Dick.


Synkän pohjavireen yli nousee silti toivo pienen ihmisen kyvystä astua pois nyky-yhteiskunnan oravanpyörästä, tehokkuushysteriasta ja vainoharhoista.

Lisää yllätyksellisyyttä!

Molempien kirjailijavieraiden mielestä suomalaista kirjallisuuskeskustelua leimaa liian varmaan päälle pelaaminen. Piirit ovat pienet eikä kukaan halua vaarantaa apurahojaan.

Rita Dahl kiinnitti huomiota siihen, miten Finlandia-palkintoehdokkaiden joukkoon ei tahdo päästä kuin suurten kustantamojen teoksia, niillä kun on takanaan markkinakoneisto ja jakelukanavat. Hän kaipasi Finlandia-kilpailun kandidaatteihin lisää yllätyksellisyyttä erityisesti aiheiden ja kielen osalta.


— Miksei voitaisi tarttua salattuihin teemoihin ja käsitellä niitä hiukan yllätyksellisemmällä kielellä? ihmetteli Dahl.
Hänen mukaansa runouden puolella tilanne on proosaa parempi.
— Nykyproosa on bulkkitavaraa kun runous on enemmän design-tuote, kuvasi Dahl osuvasti kirjallisuuslajien välistä eroa.

Hän kehui sekä pieniä vaihtoehtokustantamoja sekä tietoverkon eri käyttömahdollisuuksia julkaisu- ja apuvälineinä.

— Esimerkiksi tietoverkon runouskeskustelu on painettua mediaa oleellisempaa, huomautti Dahl.

Maanantaiklubilla kuultiin sekä tekijöiden itsensä lukemia otteita uutuuskirjoista sekä helsinkiläistä Inka Kiveä, joka lausui muun muassa Hannu Niklanderin ja Elvi Sinervon runoja.


MARKO KORVELA
Tiedonantaja nro 46/2007

1. lokakuuta 2007

Hoituuko hoitajien palkka?


Hallitus ei voi paeta vastuutaan


Budjettiylijäämästä riittää hoitajien palkkoihin

Maanantaiklubilla oltiin 1. lokakuuta taas ajan hermolla, kun keskustelun aiheena oli kuumana käytävä kamppailu hoitajien palkoista.

Tehy oli juuri edellisenä lauantaina yksimielisesti päättänyt olla hyväksymättä kuntatyönantajan tarjousta. Sen sijaan Super päätti sopimuksen allekirjoittaa huolimatta siitä, että liittojen yhteisen neuvottelujärjestö TNJ:n hallitus ei siihen valtuuksia antanut.


Tehy on nyt kunta-alan liitoista ainoana ilman sopimusta.


Peruspalkka ei riitä

Hallituspuolue kokoomuksen kansanedustaja, Helsingin kaupunginvaltuutettu ja terveyslautakunnan varapuheenjohtaja Sirpa Asko-Seljavaara totesi, että sairaanhoitajien työ on muuttunut entistä vaativammaksi ja palkat ovat jääneet pahasti jälkeen.

— Siinä mielessä hoitajien vaatimus on oikeutettu, myönsi Asko-Seljavaara.

— Nyt luvatut muutama kymmenen euroa kuukaudessa eivät tätä tee. Miten julkiset palvelut järjestetään, jos jatkossa hoitoalalle ei saada houkuteltua työntekijöitä? kysyi Wilskman.

Hän korosti, että ongelmana on hoitajien peruspalkan riittämättömyys. Sen takia haettiin tuntuvaa tasokorotusta, mikä ei ainakaan vielä toteutunut.


Valtio vastuuseen

Hallitus käyttää ensi vuoden budjetin ylijäämän, kaksi miljardia euroa, valtion velan lyhentämiseen.
— Valtion on varauduttava huonoihin aikoihin ja väestön ikääntymiseen, puolusteli Sirpa Asko-Seljavaara päätöstä.

Terveysmenojen osuus Suomen BKT:sta on Meksikon tasoa. Monen keskustelijan mielestä on hallituksen arvovalinta, käytetäänkö rahaa julkiselle sektorille vai velkojen lyhentämiseen.


Asko-Seljavaaran väite, ettei valtio voi kunnallisen palkkaneuvottelujärjestelmän vuoksi kohdentaa rahaa erityisesti hoitajille sai osakseen tyrmäyksen. Yleisöpuheenvuoroissa todettiin, miten valtio päättää budjetissaan sekä kuntien saamista valtionosuuksista että ylimääräisestä tasa-arvoerästä.


Ylintä lainsäädäntövaltaa käyttävälle eduskunnalle ei pitäisi olla vaikeaa tehdä ratkaisuja, joilla voidaan osoittaa lisää rahaa hoitajien palkkoihin, varsinkin kun muut kuntasektorin työntekijäjärjestöt ovat jo oman sopimuksensa allekirjoittaneet.


Sairaanhoitajat pettyneitä

Maija Wilskman korosti, ettei Tehy halua syyllistää puolueita tai muita ammattiliittoja, vaan ajaa omia palkkatavoitteitaan. Sairaanhoitajien korotukset eivät ole pois muiden kunta-alojen pussista.

— Rahat loppuvat aina siinä vaiheessa, kun hoitajien palkkaus pitäisi saada kuntoon. Sen sijaan esimerkiksi keikkalääkäreiden ja -hoitajien palkkaamiseen löytyy rahaa.


Sairaanhoitajat ovat nyt syystäkin pettyneitä.

— Jos hallitus voi luvata tasa-arvoerää 150 miljoonaa, miksei samantien vaikkapa 300 miljoonaa? ihmetteli Wilskman.

MARKO KORVELA
Tiedonantaja nro 36/2007

7. toukokuuta 2007

Venäjä ja Suomi – mistä ei puhuta?


Tilintekoa historian kanssa


Eivätpä olisi Maanantaiklubin järjestäjät voineet alkuvuodesta arvata tulevan kevään ohjelmistoa suunnitellessaan, miten ajankohtaisen teeman valitsivat toukokuun alkuun, Voitonpäivän liepeille.

Toisen maailmansodan aikainen lähihistoria ja siitä tehtävät tulkinnat nousivat jälleen kerran otsikoihin Viron päätettyä siirtää venäläisvähemmistölle tärkeän pronssisotilaspatsaan juuri sopivasti ennen Voitonpäivän juhlaa. Keskustelussa tuli myös esille, että kotoisella Suomellakin on historiassaan vielä paljon selvittämistä.

Pelimannitaituri Reino Byrklandin slaavilaissävytteiset harmonikkasävelet toimivat hyvänä johdatuksena illan keskusteluun.

Itä-Karjalan keskitysleirit

Ruotsalainen toimittaja Henrik Arnstad arvosteli viime vuonna julkaistussa kirjassaan Spelaren Christian Günther sekä parissa lehtiartikkelissa Suomen sodanaikaista toimintaa. Arnstadin mukaan Suomi on elätellyt valheellista käsitystä toisesta maailmansodasta eikä ole suostunut tunnustamaan läheistä liittosuhdettaan Natsi-Saksan kanssa saati osallisuutta sodanaikaisissa rikoksissa.

Arnstad leimattiin Suomessa pelleksi ja iltapäivälehtitason kirjoittelijaksi, jota ei tarvinnut ottaa vakavasti. Voimakkaasta reaktiosta huolimatta laajempaa keskustelua itse aiheesta ei syvemmin syntynyt.

Kirjailija Marja-Leena Mikkola piti hämmästyttävänä, ettei Suomen Itä-Karjalan miehitysajalta ole tehty kriittistä tutkimusta. Mikkola itse tarttui tähän Suomen historian vaiettuun aiheeseen pari vuotta sitten julkaistussa kirjassaan Menetetty lapsuus, jossa hän haastatteli useita keskitysleireille siirrettyjä venäläisiä.


Jatkosodan aikana suomalaisten valtaama Itä-Karjala oli tarkoitus yhdistää osaksi Suur-Suomea. Koska miehitetyn alueen väestön haluttiin olevan puhtaasti suomensukuista, venäläiset siviilinaiset, lapset ja vanhukset siirrettiin keskitysleireihin. Sodan pitkittyessä näistä leireistä tuli siellä oleville varsinainen nälän ja tautien kiveämä tuskien tie.

Virallisen historian haastajat


Mikkola huomautti, miten miehitysvalta on kautta aikain syyllistynyt julmuuksiin, eikä Suomi ollut mikään poikkeus. Venäläisten keskittäminen leireille tapahtui Mannerheimin käskystä ja Natsi-Saksan tuella. Saksalaisista natsijohtajista valtaosa joutui sodan jälkeen vastuuseen teoistaan, mutta monen suomalaisen sortajan ura jatkui menestyksekkäästi muun muassa liike-elämässä.

Suomen historiasta on pitkään esitelty virallista tulkintaa. Viime vuosina on esiin noussut myös haastajia. Maanantaiklubin keskustelussa mainittiin Mikkolan lisäksi myös Elina Sanan sekä Salme Vuorisen kirjat.

Ominaista on ollut, että media ja tutkijayhteisö ovat pyrkineet joko ohittamaan tai vähättelemään näitä kanonisoitua historiankirjoitusta haastavia tutkimuksia. Esimerkiksi Elina Sanan tutkimus Suomen juutalaisluovutuksista sai silti kansainvälistäkin huomiota toisen maailmansodan tapahtumista kiinnostuneiden juutalaisjärjestöjen kautta.

Historia ei pelkkää tiedettä


Suomen Rauhanpuolustajien puheenjohtaja, Aleksanteri-instituutin tutkimuspäällikkö Markku Kangaspuro huomautti, että historia ei koskaan ole pelkkää tiedettä. Historian tulkinta ja käyttö erilaisiin tarkoituksiin on tärkeä poliittinen elementti.

Viron patsasjupakka heijastelee Kangaspuron mukaan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeistä tilannetta.

Pronssisoturista on muodostunut venäläisille identiteettiä muovaava elementti. Virolaisille patsaalla on taas toinen merkitys miehitysvallan symbolina, sanoi Kangaspuro.

Hän piti valitettavana sitä, että Viron valtiovalta käytti tarpeettoman kovia otteita syntyneiden mielenosoitusten taltuttamisessa. Menettely oli omiaan sulkemaan venäläisvähemmistöä entistä pahemmin yhteiskunnan ulkopuolelle.

Intohimoja herättävä Venäjä

Venäjä käytti Kangaspuron mukaan Viron tilannetta härskillä tavalla hyväkseen. Taustalla piilee laajempi maailmanpoliittinen tilanne, jota varjostaa muun muassa Yhdysvaltain kaavailema, Itä-Eurooppaan sijoitettava ohjustorjuntajärjestelmä. Venäjä näki tilaisuutensa tulleen ja halusi muistuttaa Viroa ja samalla koko Euroopan unionia siitä, ettei suurvallan kanssa kannata asettua vastakkain.

Kaiken kaikkiaan tilanne kuvastaa Kangaspuron mielestä sitä, miten tilinteko historian kanssa on puolin ja toisin vaikeaa.

Mielenkiintoa herätti median rooli erilaisten mielikuvien ja tulkintojen luomisessa. Venäjä tuntuu Suomessa herättävän edelleen paljon intohimoja.

Vaaralliselta vaikuttaa puolestaan kehitys, jossa erilaisten historiatulkintojen nojalla ryhdytään kieltämään kokonaisia järjestöjä, kuten esimerkiksi Tshekissä on tehty kommunistisille järjestöille.


MARKO KORVELA

Tiedonantaja nro 19/2007

2. huhtikuuta 2007

Mitä nyt, vasemmisto?


Vasemmisto kaipaa ryhtiliikettä


Työväenliikkeellä voimaa vastustaa oikeiston hyökkäystä


Vasemmisto koki tappion eduskuntavaaleissa. Oikeisto eteni, ja Suomeen odotellaan kepun ja vaalivoittaja kokoomuksen johtamaa hallitusta.

Huhtikuun Maanantaiklubilla keskusteltiin siitä, mitä vasemmiston olisi vaalien jälkeen tehtävä: mikä vasemmiston rooli uudessa tilanteessa oikein on?


Aloituspuheenvuoroja pitivät SDP:n Helsingin valtuustoryhmän varapuheenjohtaja, ay-lakimies Heli Puura, Vasemmistoliiton Helsingin piirin puheenjohtaja Pekka Buttler sekä SKP:n pääsihteeri Arto Viitaniemi.


SDP:n kampanja epäonnistui

Heli Puura kertoi olleensa hämmästynyt SDP:n romahduksen suuruudesta. Hänen mukaansa puolueessa on nyt arvion ja uudistumisen paikka.

— Kokoomus pystyi vetoamaan nuoriin, toimihenkilöihin ja yrittäjiin ja onnistui näyttämään dynaamiselta ja uudistavalta ryhmältä, vaikka se ei eduskunnassa todellisuudessa sitä ole ollut, arvioi Puura.


Hän totesi, että 12 vuoden hallitusvastuun jälkeen vallanvaihdos oli odotettavissa.

Puuran näkökulma demareiden tappioon oli pitkälti tekninen. Taustalla vaikutti epäonnistunut mainoskampanjaa.

Toiseksi syyksi Puura löysi yhteiskunnan yleisen oikeistolaistumiskehityksen. Myös äänestysaktiivisuus jäi ennätysalhaiseksi, mikä on huolestuttavaa.


— Vaalit tuntuvat viihteellistyvän. Ihmiset menevät mielikuvien perusteella äänestämään tunnettuja ehdokkaita, tuumi Puura ja huomautti, miten esimerkiksi kokoomuksen läpipäässeet ehdokkaat käyttivät kampanjointiin paljon rahaa.


Vaikea oppositioasema

Suomessa hallituksen asema on vankka, mikäli hallituspuolueiden yhteistyö toimii hyvin.
— Opposition välikysymyksillä ei helposti hallitusta kaadeta, pohti Puura SDP:n tulevaa asemaa eduskunnassa.

Puuran mukaan oppositiossa on silti tärkeää olla aktiivinen, luoda vaihtoehtoinen budjetti ja tehdä keskustelualoitteita. Hän harmitteli, miten vaalitappion vuoksi SDP:n resurssit kapenevat huomattavasti.


Yhtenä haasteena tulee olemaan se, miten tuleva hallitus hoitaa työmarkkinapolitiikkaa: tuleeko keskitetty tupo vai mennääkö liittokohtaisiin sopimuksiin.


Vaikka työlainsäädäntö ja työllisyyspolitiikka onkin Puuran mukaan hoidettu demareiden toimesta hyvin, on näilläkin sektoreilla vielä paljon parantamisen varaa.


Elinkeinoelämän keskusliiton painoarvo kasvaa oikeistohallituksen myötä, mikä estää perusturvajärjestelmän kehittämisen. Elinkeinoelämä haluaa esimerkiksi perääntyä sosiaaliturvan rahoittamisesta.


— Tämä on sellainen asia, josta liitoissa väännetään kättä lähes joka viikko, huomautti Puura.


Todistustaakka vasemmistolla

Vasemmistoliiton Pekka Buttler mainitsi, miten syitä vasemmiston vaalitappioon voidaan etsiä, mutta tässä vaiheessa se on vielä vaikeaa.

— Syyt vasemmiston tappioon eivät tule helpolla löytymään. Ne eivät välttämättä löydy resursseista tai budjeteista. Esimerkiksi vasemmistoliitto lähti vaaleihin ennätysmäisellä budjetilla ja takapakkia tuli silti, muistutti Buttler. Myöskään hallitusvastuu ei selitä kaikkea. Tosiasia on, että vasemmistoa äänesti harvempi ihminen kuin koskaan.


Buttler on poliittisen uransa aikana huomannut sellaisen omituisuuden, että todistustaakka on aina vasemmistolla.


— Esimerkiksi jos kokoomus sanoo, että biopolttoaineiden tuotantoa ja käyttöä tulee tukea, on itsestään selvää, että näin tullaan tekemään. Jos vasemmalla joku ehdottaa samaa, vaaditaan heti perusteluja. Niin kauan kuin jokainen vasemmalta tuleva aloite vaatii ainakin kolminkertaisen määrän perustelua ollakseen uskottava, meillä on vakava ongelma, sanoi Buttler.


Oppositiossa vasemmalle

Edellinen hallitus sai Buttlerin mukaan toimia varsin seesteisillä vesillä, koska oppositio oli hajanainen. Myös uuden hallituksen intresseissä on pitää oppositio mahdollisimman heikkona.

— Nyt vihreitä ei oteta hallitukseen ympäristöystävällisen politiikan vuoksi, vaan pehmentämään hallituksen imagoa sekä heikentämään oppositiota, arvioi Buttler.


Buttler arvioi, että SDP:ssä tulee tapahtumaan jos ei syvällistä niin kuitenkin näkyvää muutosta vasemmalle. Aikaisemmin poliittisella sivuraiteella olleet, vasemmistolaisemmat demarit nousevat vaikutusvaltaisempaan asemaan.


Haasteen asettaa demareiden ja vasemmistoliiton oppositioyhteistyö. Välejä on viime vuosina hiertäneet muun muassa spekuloimalla puolueiden yhdistämisellä.


Buttler totesi, etteivät kummankaan puolueen visionäärit halua liian läheistä yhteistyötä, koska tähtäin on jo neljän vuoden päässä, eikä tulevaa vaalikamppailua haluta tässä vaiheessa vaikeuttaa. Oppositiossa nähdään Buttlerin mukaan käytännönläheinen avioliitto, jossa ei suuremmin tunteita ole pelissä.


Peiliin katsomisen paikka

SKP:n Arto Viitaniemen mukaan politiikassa ollaan menossa todella vakavaan suuntaan.

— Vaalit osoittivat sen, miten politiikasta on tullut suljettu mestaruusliiga, jossa kansa asetetaan vain katsojan asemaan. Todelliset oppositionäkemykset jäivät ulkopuolelle, sanoi Viitaniemi.
Hänen mukaansa vaaleissa kyti suuri tyytymättömyys, joka oli luonteeltaan sekä poliittista että sosiaalista.

— Ihmisten tyytymättömyys kumpuaa olosuhteista. Se on tunne, joka johtaa muutoksiin. Vasemmistolla ja ay-liikkeellä on nyt vakava peiliin katsomisen paikka, huomautti Viitaniemi.


Tulevaisuudessa eivät riitä ne puitteet, missä vaalikeskusteluja nyt käytiin kolmen suuren kesken.


— Perussuomalaisten menestys oli protesti lähiöiden syrjäytetyiltä järjestäytyneelle vasemmistolle. Konsensuspolitiikka, maltilliset tupo-sopimukset ja rikkaita suosiva veropolitiikka ovat kärjistäneet tulonjaon epäoikeudenmukaisuuden äärimmilleen. Jos vasemmisto ei näe näitä asioita niin kansa kyllä näkee ja kokee.


Voimaa kansalaisyhteiskunnasta

Viitaniemen mukaan on seuraavalla tupokierroksella kasvatettava tulonjaon kuilu umpeen. Oikeistolainen hallitus ei tule omatoimisesti palkkoja korottamaan.

— Hyvä palkkakehitys tuottaa valtion kassaan veromarkkoja,joilla voidaan rahoittaa julkisten palvelujen ja perusturvan parannuksia, muistutti Viitaniemi.


Myos kuntapuitelain osalta on vasemmiston pistettävä yksissä tuumin jarrut yksityistämis- ja pakkoliitospolitiikalle.


— Näin vasemmisto voi palauttaa uskottavuutensa kuntapolitiikassa, sanoi Viitaniemi.

Työväenliikkeessä on nyt nähtävä luokkaerojen kasvu ja asetuttava köyhän puolelle.

— Vasemmistolla ei ole eduskunnassa voimaa, jolla torjua oikeistolaista politiikkaa. Katse on käännettävä kansalaisyhteiskuntaan, ay- ja kansalaisliikkeisiin.


Kritiikkiä demarileiristä

Yleisön demarileiri kritisoi voimakkaasti SDP:n hallitustaivalta ja harjoitettua politiikkaa. Vasemmiston ja oikeiston erojen näkymättömyys on suuri ongelma, mutta tuloerojen kasvu tulee erot näkyväksi tekemään, kommentoitiin.

Monen mielestä vasemmiston on käytävä nyt perusteellinen strategiakeskustelu lähivuosien politiikasta. Porvaristossa on tapahtunut kehitystä, vasemmisto sen sijaan junnaa paikallaan.

Todettiin, miten esimerkiksi ylimielisyys kansan mielipiteitä kohtaan EU-politiikassa kostautuu nyt demareille. Ihmisten kannalta on samantekevää, harjoittaako oikeistolaista politiikkaa kokoomus vai demarit.


Palomiehenä työskentelevä SDP:n jäsen Kimmo Luja muistutti pienten asioiden tärkeydestä. Esko Ahon hallitus nosti aikoinaan palomiesten eläkeikää 65 vuoteen.


— Demareiden Jouni Backman ja vasemmistoliiton Martti Korhonen totesivat silloin mielenosoituksessa eduskuntatalon edessä, miten tämä vääryys oikaistaan heti, kun hallitusvalta vaihtuu. Kun kyseiset herrat itse istuivat ministereinä, mitään ei tehty. Demareilla on ollut 12 ja vasemmistoliitolla kahdeksan vuotta aikaa korjata asia, kommentoi Luja katkeraan sävyyn.

Luja muistutti, miten demareiden hallituskaudella on Suomen köyhien määrä kasvanut ja ostovoima heikentynyt. Puolueen on kannettava tästä vastuu ja mietittävä linjaansa.

Pelisäännöt suosivat rikkaita

Keskustelussa nousi esille vallitseva globaali kapitalismi, joka rajaa puolueiden poliittista liikkumavaraa. Suuryhtiöt maksavat mieluummin osinkoja omistajille kuin investoivat tutkimukseen tai työllistämiseen.

Espoolainen Öörni huomautti, miten vasemmisto on itse ollut luomassa Suomeen nykyisen kaltaista tilannetta, pelisääntöjä, jotka suosivat rikkaita. Politiikkaa on tehty pitkälti kansainvälisen kilpailukyvyn nimissä.

Arto Viitaniemen mukaan puhe kilpailukyvystä on uusliberalistista ideologiaa.
— Se tarkoittaa sitä, että suomalainen tekee halvemmalla enemmän. Suomalaisten palkkakehitys on jäissä. Sen sijaan suomalaisen pääoman tuotto on kilpailijamaita parempaa. 12 miljardin euron ulosmittaaminen yrityksistä ei vaikuta niiden kilpailukykyyn.

Moneen kertaan todettiin, miten konsensuspolitiikka ei kiinnosta työläisiä. Ennen vaaleja ollaan kiinnostuneita esimerkiksi eläkeläisten asioista, mutta mikä on tilanne vaalien jälkeen, se jää taas kerran nähtäväksi.

Eriarvoisuus ongelma

Mitä annettavaa vasemmistolla sitten voi nykytilanteessa olla?

Pekka Butler tiivisti vasemmiston aatteen teeseihin: raha ei saa aina ratkaista, kasvu ei koko ajan voi olla tavoite.


Arto Viitaniemi korosti aatteellisen keskustelun tärkeyttä. Vasemmistolle eriarvoisuus on yhteiskunnan perusongelma.


— Tavoitteena pitää olla ihmisten tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen pyrkiminen. Tämä edellyttää siirtymistä toisenlaiseen yhteiskuntajärjestelmään, jossa näitä tavoitteita voidaan toteuttaa.


Osa puheenvuoroista suhtautui skeptisesti siihen, pystyykö vasemmisto luomaan yhteisiä poliittisia tavoitteita. Keskustelussa mainittiin muun muassa kamppailu työajan lyhentämiseksi sekä tulonjaon korjaamiseksi.


Joka tapauksessa työväenliikkeen on nyt otettava aktiivisesti aloite, pelkkä reagointi ei riitä.


— Puolue ei ole vain vaaleja varten. Päätoiminta on vaalien välillä. Tarvitaan joukkotoimintaa, kansalaistoimintaa. Nyt pitää mennä työväestön pariin ja lähteä muuttamaan tulonjakoa. Työväenliikkeellä kyllä on voimaa vastustaa oikeiston hyökkäystä ja ottaa myös askeleita eteenpäin, sanoi Arto Viitaniemi.


MARKO KORVELA
Tiedonantaja nro 14/2007

5. helmikuuta 2007

Mistä lääke terveyden eriarvoistumiseen?


Tasa-arvo ei toteudu terveyspalveluissa

Terveydenhuollon perusperiaate on, että yhtä sairaiden pitäisi saada verovaroin kustannetussa järjestelmässä yhtä paljon hoitoa. Tosiasiassa erituloiset ihmiset saavat Suomessa hyvin erilaisia terveyspalveluja.

Maanantaiklubilla 5. helmikuuta keskusteltiin terveyden ja terveyspalvelujen eriarvoistumisesta.


Helsingin terveyslautakunnan jäsen, dosentti Jari Haukka (vihr.) kertoi, miten suomalaiset ovat terveempiä kuin koskaan ennen ja voivat myös odottaa elävänsä pitempään kuin ennen. Tässä suhteessa asiat ovat muuttuneet parempaan suuntaan.


Huolestuttavaa on sen sijaan se, että Suomi on OECD-maiden vertailussa terveydenhuollon osalta kaikkein epätasa-arvoisin maa ennen Portugalia ja Yhdysvaltoja.


Esimerkiksi kuolleisuuserot eri tuloryhmien välillä ovat suuria. Pienituloisten elintavat ovat kuluttavia ja työelämä raskasta.


— Suomen järjestelmä tarjoaa terveyspalveluja epätasaisesti. Hyvätuloiset saavat palveluja paremmin. Tämä on todella vakava ongelma ja Suomessa erityisen paha, totesi Haukka.


Tukea ja apua perustasolla

Suomessa on kaksitasoinen terveydenhuoltojärjestelmä: kunnallinen terveyshuolto ja työterveyshuolto.

Kunnallisella puolella resurssit ovat pienentyneet jatkuvasti.
Haukan mukaan ongelma ei ole pelkästään raha, myös terveydenhuollon organisoinnilla on merkitystä.

Suurimmat terveyserot syntyvät fyysisten ja sosiaalisten elinolojen eroista.

— Esimerkiksi lasten lähtökohdat saattavat joissain perheissä olla todella huonot, eikä pelkkä rahanjakopolitiikan muuttaminen aina pure. Ihmiset tarvitsevat tukea ja apua perustasolla. Rakennemuutos on hajoittanut pienyhteisöt, perheet ja suvut. Henkiset resurssit ovat kortilla. Ihmisiltä puuttuu elämän näköaloja ja mielekkyyttä, sanoi Haukka.


Uudet tehtävät ja tavoitteet

Lääkäri, SKP:n ja asukaslistan edustaja Esa Tulkki muistutti, että Suomi ei ole koskaan ollut vauraampi. Terveydenhuollon osuus bruttokansantuotteesta on kansainvälisesti verrattuna matala, noin kahdeksan prosenttia.

— Me voimme pienellä panostuksella tuottaa korkeatasoisia palveluja. Kysymys on siitä, että palvelut eivät jakaudu tasavertaisesti, huomautti Tulkki. Nyt joudutaan itsekriittisesti katsomaan peiliin, miksi Suomessa väestöryhmien väliset erot ovat niin suuria.


Tulkin mukaan meidän on eduskuntavaalien jälkeen arvioitava uudelleen terveydenhuollon prioriteetteja.


— Kansallisen terveyshankkeen saavutettua tietyt tavoitteensa on aika asettaa uusia tehtäviä. Näistä tärkeimpänä tulee olemaan väestöryhmien välisten terveyserojen kaventaminen. Jotta väestön terveydentila parantuisi ja terveys jakautuisi oikeudenmukaisemmin, on välttämätöntä ryhtyä vähintään yhtä mittaviin toimiin kuin kansallisen terveyshankkeen käynnistyessä.


Kansalaiset mukaan päätöksentekoon

Tulkin mielestä lääkäreiden vastuullinen toiminta ja myös ennaltaehkäisevä hoito toteutuvat parhaiten väkimäärältään kohtuullisissa palvelualueissa. Hänen mukaansa kansalaisia tulisi kannustaa itse aktiivisesti mukaan tekemään päätöksiä omista terveysasioistaan.

— Se voisi toteutua esimerkiksi siten, että asukkaat tapaisivat terveysaseman lääkäreitä ja yhteistuumin kehittäisivät mikrotason kansanterveydellisiä ohjelmia. Lähtökohta olisi kansalaisten asiantuntemus omaan terveyteen ja terveydenhuoltoon liittyvissä asioissa.


Hän korostaa muutama vuosi sitten lanseerattua Kansanterveys 2015 -ohjelmaa.


— Asiakirja on tärkeä, koska siinä korostetaan kansalaisten osallistumista ja alhaalta ylöspäin -periaatetta, joiden avulla voidaan myös kansalaisten terveyseroja tasoittaa.


Hoitajille lisää palkkaa

Keskustelussa kiinnitettiin huomiota siihen, miten vastuuta terveydestä sälytetään yksilön harteille. Jari Haukan mukaan yksilölle voi vierittää osan vastuusta, koska kaikkea ei yhteiskunta voi hoitaa.

— On eri asia, miten ihmisiä tuetaan tekemään järkeviä päätöksiä, josta esimerkkinä voisi olla terveellisen ruoan arvonlisäveron alentaminen.


Hoitajapulaan voisi lääke olla palkkojen nostaminen.


— Hoitajien palkat ovat naurettavalla tasolla ja ihmiset eivät hakeudu hoitoalalle. Näin ovat päättäjät päättäneet. Hoitajat on pidetty ay-liikkeessä kiltteinä eikä lakkoilla, vaikka jäsenistö niin haluaisikin, sanoi Haukka ja osoitti syyttävän sormensa ay-pamppuihin, joita ei kiinnosta työntekijöiden edunvalvonta.


Esa Tulkki huomautti, miten laman jälkeen henkilöstö on painanut töitä uhrautuvasti talkoohengellä.


— Nyt ollaan siinä tilanteessa, että väki alkaa uupua eikä uusia saada rekrytoitua, totesi Tulkki.


Pelkkä palkkojen nostaminen ei hänen mukaansa kuitenkaan riitä. Tarvitaan terveydenhoidon pitkäjänteistä suunnittelua.


Ranskan malli

Keskustelua herätti myös terveydenhoitopalvelujen yksityistäminen. Jari Haukka nosti esille Ranskan mallin, jossa kunta ostaa esimerkiksi lääkäripalvelut yksittäiseltä ammatinharjoittajalta. Ostosopimuksen ehdot ovat valtakunnalliset, eikä markkinoilla sallita monopolistisia terveyspalvelujättejä. Tällainen malli ei Haukan mukaan ole yksityistämistä.

Esa Tulkki totesi, miten Suomen terveydenhuolto on tällä hetkellä kriisiytymässä. Nyt tarvitaan ennakkoluulotonta asennoitumista.


— Lahdessa, Kouvolassa ja Mikkelissä perusterveydenhuolto on jo ulkoistettu. Tässä tilanteessa meidän täytyy katsoa vaihtoehtoja. Eräs kokeilu voisi olla juuri Ranskan malli. Lähtökohtana täytyy silti olla julkinen terveydenhuolto.


Yhteiskunnan eriarvoistuminen

Kunnallinen päätöksenteko terveysasioissa koetaan hankalaksi. Vaikka esimerkiksi Helsingissä terveyslautakunta tekee parannusesityksiä, kaupunginhallitus tekee niin kuin se itse haluaa.

Vastikään hyväksytty kuntapuitelaki vähentää väkeä ja karsii menoja kuntatasolla. Terveydenhuolto on eräs suurimpia menoeriä, joten kunnat joutuvat ottamaan kevään aikana kantaa siihen, mihin suuntaan terveyspalveluja kehitetään.


Esa Tulkki toi esille, miten terveydenhuollon epätasa-arvo heijastelee yhteiskunnan yleistä eriarvoistumista laman jälkeen.


— Meille on muodostunut yhä pienempi, vaikutusvaltaisempi ja rikkaampi väestönosa. Osa kansasta puolestaan on putoamassa köyhyysrajan alapuolelle, sanoi Tulkki.


Suhteellinen köyhyysaste on kasvanut kymmenessä vuodessa kahdeksasta prosentista 12 prosenttiin. Kysymys on sadoista tuhansista ihmisistä.


— Tavoitteeksi tulisi asettaa köyhyyden vähentäminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen. Sitä kautta voidaan puuttua myös laajemmin sosiaalisiin ongelmiin.


Lääke löytyy Tulkin mukaan kansalaisten aktiivisuudesta sekä kansalaisyhteiskunnan kehittämisestä ja tukemisesta.


— Resurssit siihen ovat aivan toisella tasolla kuin laman aikana 1990-luvulla, sanoi Tulkki.


MARKO KORVELA
Tiedonantaja nro 6/2007

8. tammikuuta 2007

Vasta- vai myötävirtaan?

Vasemmiston ja oikeiston välillä on eroja


Vuoden ensimmäinen maanantaiklubi oli vahvasti yleisövetoinen, kun keskustelemaan asettui kaksi sanankäytön ammattilaista: rap-artisti Seppo Lampela alias Steen1 ja radiojuontaja, stand-up -koomikko Lotta Backlund. Molemmat ovat ehdolla Arkadianmäelle seuraavaksi nelivuotiskaudeksi, Lampela SKP:n ja asukaslistan sitoutumattomana ehdokkaana, Backlund puolestaan kokoomuksen riveissä.

Illan aikana keskuteltiin oikeiston ja vasemmiston eroista ja kuultiin kummankin ehdokkaan näkemyksiä ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä.

Vaaliteemat esiin

Ehdokkaiden taustat ovat varsin erilaiset. Siinä missä Backlund kolkutteli kokoomuksen ovea jo 13-vuotiaana mietti Lampela pitkään omaa asemaansa ja on edelleen sitoutumaton, vaikka kokeekin SKP:n olevan lähellä omaa poliittista linjaansa.

Alle kolmikymppinen Backlund oli huolissaan nuorten oikeuksista keski-ikäistyvässä yhteiskunnassa. Hän keskittyy vaaliteemoissaan koulutuksen, työllisyyden ja kehitysyhteistyön parantamiseen, tosin esimerkiksi korkeakoulutettavien määrää hän vähentäisi rutkasti.

Lampela vastustaa vahvasti Natoa. Hän myös parantaisi työntekijöiden ja erityisesti pätkätyöläisten asemaa.

Backlundin mukaan oikeiston ja vasemmiston ero paikantuu yksilönvapauteen. Lampela huomautti, miten yksilönvapaus on vain näennäistä tilanteessa, jossa julkisia palveluja leikataan ja kameravalvonta ulottuu kaikkialle.

Vaihtoehdottomuus vallitsee

Keskustelussa nousivat esiin niin kouluverkon kattavuus kuin ilmastonmuutos. Pohdintaa herätti erityisesti valtapoliittisen kentän vaihtoehdottomuus. Vasemmiston ja oikeiston väliset näkemyserot eivät pääse valtamediassa esiin.

Backlundin ja Lampelan väliset erot sen sijaan saatiin illan aikana näkyviin. Backlund veisi Suomen Natoon ja luottaa siihen, että talouskasvu ja yrittäjyyteen kannustaminen ovat ratkaisuja työttömyyteen. Lampela puolestaan haluaa kyseenalaistaa koko jatkuvalle talouskasvulle ja kulutukselle perustuvan talousjärjestelmän.

Backlundin kommentit saivat yhden jos toisenkin keskustelijan epäilemään, josko nuori nainen on oikeassa puolueessa. Hän ilmoitti kannattavansa muun muassa kehitysyhteistyömäärärahojen nostamista YK:n suosituksen mukaiseen 0,7 prosenttiin BKT:sta sekä pääoman progressiivista verotusta. Molemmat ovat asioita, jotka emopuolue kokoomus on useaan otteeseen tyrmännyt.

Hyvä tahto hukkuu

Klubin laajemmaksi teemaksi nousi puheiden ja tekojen välinen ristiriita. Varsinkin vaalien alla yksittäiset ehdokkaat puoluekannasta riippumatta lupailevat milloin mitäkin. Jokainen haluaa puolustaa pienen ihmisen oikeuksia ja hyvinvointipalveluja.

Poliittinen arki on usein toista. Yksittäiset mielipiteet ja hyvä tahto hukkuvat uusliberalistisen talouden realiteetteihin.

Molemmat keskustelijat kaipasivat politiikkaan enemmän rehellisyyttä. Tuomalla avoimesti esiin oikeiston ja vasemmiston ideologiset ja poliittiset erot saataisiin ehkä suurempi osa ihmisistä kiinnostumaan politiikasta aivan uudella tavalla.

MARKO KORVELA
Tiedonantaja nro 3/2007