3. elokuuta 2015

Nightbird-lauluilta

Nightbird esiintyi Maanantaiklubilla

Kuva: Toivo Koivisto
Elokuun maanantaiklubilla esiintyi Nightbird, jonka slide-kitaralla soitetussa roots-bluesissa kuuluivat vanhan bluesin vaikutteet. Nightbirdin, Anna-Stina Jungerstamin tekemät kappaleet olivat myös melodista ja akustista musiikkia, jossa yhdistyivät amerikkalaisen folkmusiikin ja suomalaisen ”metsäfolkin” tarinat sydänsurusta, kaipauksesta ja unelmista. 

Samanniminen debyyttialbumi Nightbird julkaistaan syksyllä 2015.

www.nightbirdishere.com


1. kesäkuuta 2015


Imperialismi jyllää Ukrainassa ja Lähi-idässä

Rauhaa ei tehdä sodalla vaan neuvottelupöydissä

Ukrainan ja Lähi-idän konflikteilla on enemmän yhteistä kuin mitä pinnalta katsoen voisi aavistella. Näin totesi Helsingin Maanantaiklubilla alustanut kehitysmaatutkimuksen tutkija ja dosentti Pertti Multanen.
Multanen löysi yhteisenä nimittäjänä suurvaltojen imperialismin, jolla on pitkät historialliset juuret.

Ukrainan sisällissota

Vapaa toimittaja Ari Sardar vietti viime vuoden lopulla kolme kuukautta Ukrainassa, sekä Kiovassa että kapinallisten hallitsemassa Donetskissa. Viimeistään noina aikoina Ukrainan konflikti laajeni täysimittaiseksi sisällissodaksi.
Ukrainan sisällissodassa on kuollut virallisten arvioiden mukaan noin 6 000 ihmistä, mutta todellinen luku on Sardarin mukaan lähemmäs 10 000. Lukuisat ihmiset ovat kadonneet. Pakolaisia on noin kaksi miljoonaa.
Sardar huomautti, että sota koskettaa kaikkia ukrainalaisia, ei vain sotatoimialueilla asuvia. 
– Ihmiset on pakotettu valitsemaan puolensa. Rintamalinja ei suinkaan ole niin yksinkertainen kuin mitä valtamedian kautta saa kuvan. Kyse ei ole kielestä eikä etnisistä ryhmistä. Kokonaiset perheet ja suvut ovat jakaantuneet, totesi Sardar.
Suuri osa ihmisistä ei halua ottaa konfliktiin kantaa. Tärkeintä olisi saavuttaa rauha. 
Sardar näki suurena ongelmana sen, että sodan logiikka pakottaa luomaan viholliskuvia. Esimerkiksi Suomen median kirjoittelu noteerataan Ukrainassa ja lähialueilla. Lööpeillä ja poliitikkojen möläytyksillä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia. 
Sardar näkee Ukrainan konfliktin nimenomaan sisällissotana. Venäjän armeija ei ole mukana taisteluissa eikä maiden välillä ole sotatilaa. Tästä kielii muun muassa se, että Kiovan ja Moskovan välillä on päivittäin useampikin lentoyhteys. Myös maiden välinen kauppa käy liki entiseen malliin.

Imperialistivallat demokratiaa levittämässä

Viholliskuvien luomisella on myös Lähi-idän konflikteissa suuri rooli. Pertti Multanen huomautti, että Lähi-idän johtajat on yksi toisensa perään leimattu liki saatanasta seuraavaksi tyranniksi. Sen kohtalon ovat kokeneet niin Egyptin Nasser, Irakin Saddam Hussein kuin nyt Syyrian Bashar al-Assad. 
Alueen kehitystä ja nykytilaa ei kuitenkaan voi ymmärtää palaamatta historiaan. Lännen imperialismin juuret löytyvät
Napoleonin Ranskasta, joka hyökkäsi Egyptiin 1700-luvun lopulla. Siitä lähtien Lähi-itä on ollut siirtomaavaltojen, nykyään pääasiassa Yhdysvaltojen imperialismin kohteena.
Multasen mukaan arabikeväänä tunnettu tapahtumasarja ei ollut sattumaa vaan pitkän historian tulosta. Kurjistuminen ja alistaminen nostattivat kansaa kapinaan, mutta välittömästi myös Yhdysvallat ja EU olivat kärkkymässä omaa osaansa.
Aikoinaan kehittyneitä Lähi-idän maita on nyt ajettu alas. Multasen mukaan Irakissa on käynnissä täysi kansanmurha eikä maa ole kenenkään hallinnassa. Sama kaaos pätee Libyaan, jossa on käytännössä kaksi toisiaan vastaan taistelevaa hallitusta. Myös Jemenissä tilanne alkaa olla katastrofaalinen.
– Tällaista on jälki, kun hegemonisessa asemassa olevat imperialistivallat lähtevät levittämään demokratiaa ja ihmisoikeuksia, totesi Multanen ironisesti. 

Sijaissotaa Syyriassa

Multanen nosti esille termin ’sijaissota’, englanniksi ’proxy war’. Termi kuvaa osuvasti esimerkiksi Syyrian nykytilaa.
Multasen mielestä Syyriassa ei ole käynnissä sisällissota, koska taisteluihin vaikuttavat niin vahvasti Syyrian ulkopuoliset voimat – muun muassa Yhdysvallat, Saudi-Arabia, Qatar ja Turkki. Kärsijänä on Syyrian kansa. 
Syyrian maantieteellinen asema on tehnyt siitä jo ammoin suurvaltojen mielenkiinnon kohteen. Maahan on kohdistunut ulkopuolelta uhkaa kymmeniä vuosia ennen nykyisen konfliktin puhkeamista. Yhdysvaltojen geopoliittisessa katsannossa Syyria on portti Iraniin ja vielä syvemmälle keskisen Aasian ytimeen.
Multasen mukaan Syyrian tilanne on ajettu niin suohon, ettei asiantuntijakaan kykene ennustamaan jatkoa.

Osapuolet neuvottelupöytään

Mitä sitten pitäisi tehdä? Ari Sardarin mielestä on tärkeää kertoa totuus Ukrainan tapahtumista. Hänen mukaansa mediassa on vain vähän oikeaa tietoa. Esimerkiksi Suomessa Ukrainan konfliktista on tullut sisäpolitiikkaa, jolla perustellaan lähentymistä sotaliitto Natoon tai puolustusmenojen kasvattamista.
– Uhkakuvien maalailun ongelma on, että niistä voi tulla itseään toteuttavia ennustuksia, huomautti Sardar.
Hän kaipaa enemmän uutisia tavallisten ukrainalaisten ihmisten arjesta ja pakolaisten asemasta. Olisi myös tärkeää, että suomalainen kansalaisyhteiskunta hakisi kontakteja Ukrainasta ja pyrkisi tekemään yhteistyötä esimerkiksi ihmisoikeusjärjestöjen kanssa.
Pertti Multasen mielestä rauhaa ei Lähi-idässä – eikä sen paremmin Ukrainassakaan – saada aikaan, ellei kaikkia osapuolia oteta tasaveroisesti neuvottelupöytään ja kuulla kaikkien näkemykset. Nyt esimerkiksi Syyrian laillinen hallinto on yksipuolisesti julistettu terroristiseksi ja suljettu pois neuvotteluista.
Multanen muistutti, että rauhaa ei tehdä sodalla vaan neuvottelupöydissä. Sielläkään sen tekeminen ei ole helppoa, kuten olemme saaneet oppia vaikkapa ensimmäisen maailmansodan jälkeen tehdyistä kohtuuttomista sopimuksista.

MARKO KORVELA
Tiedonantaja nro 22/2015


Hilkka Lappela lausui aiheeseen liittyviä runoja Maanantaiklubilla 1.6.2015. Kuva Irene Auer.

5. tammikuuta 2015


Millä eväillä rauha Palestiinaan?


Vuoden ensimmäinen Helsingin Maanantaiklubi keskittyi Palestiinaan. Aiheesta alusti kaksi asiantuntijaa, Syksy Räsänen ihmisoikeusjärjestö ICAHD-Finlandista sekä Palestiinalaisten Siirtokuntayhdistyksen varapuheenjohtaja Alamir Ayman.
Vuoden 2014 piti olla YK:n Palestiina-solidaarisuusvuosi. Syksy Räsänen totesi, että vuoden merkittävämmäksi tapahtumaksi jäi Israelin kesäinen hyökkäys Gazaan.
Räsäsen mukaan Gazan hyökkäys tulee rajuudessaan jäämään historiaan. Israelin armeija tappoi Gazassa yli 2 100 ihmistä, joista 70-87 % oli siviilejä, haavoitti yli kymmentätuhatta ja ajoi yli puoli miljoonaa pakolaisiksi. Merkille pantavaa oli myös hyökkäyksen kesto – peräti 51 päivää.
– Kansainvälinen yhteisö salli hyökkäyksen kestää niin pitkään. Itse asiassa Israelin päättäjät hämmästyivät, ettei hyökkäys aiheuttanut suurempia reaktioita, sanoi Räsänen.

Ayman Al Amir ja Syksy Räsänen Helsingin Maanantaiklubilla 5.1.2015. Kuva Veikko Koivusalo.

Seuraava hyökkäys vieläkin pahempi?

Gazan hyökkäyksen aikana kohdistettiin iskuja elämälle välttämättömään infrastruktuuriin, kuten Gazan ainoaan voimalaitokseen ja vedenpuhdistamoihin. Hyökkäys tuntui Gazan lisäksi myös Länsirannalla, missä samaan aikaan haavoitettiin yli 2 000 palestiinalaista ja tuhottiin satoja palestiinalaisten koteja.
Räsästä on myös huolestuttanut Israelin sisäinen kehitys. Gazan hyökkäystä vastustaneiden henkilöiden kimppuun käytiin ja myös poliisi hyökkäsi rauhanmielenosoittajien kimppuun. 
– Väkivalta ja kiihotus oli ennennäkemätöntä ja sitä tuli korkealta taholta, ministeri- ja parlamenttitasolta, pohti Räsänen. 
Hän epäili, että seuraava hyökkäys Gazaan tulee olemaan vielä tätäkin pahempi. 

”Tämän hetkisen Israelin kanssa ei voi tehdä rauhaa”


Alamir Aymanin mukaan YK:n päätösten toimeenpano palestiinalaisten kohdalla ei ole edennyt käytännössä mitenkään. 

– YK:n päätökset palestiinalaisten pakolaisten oikeudesta palata omiin koteihinsa ei ole lähellekään toteutunut, päinvastoin. Myöskään päätös kahdesta valtiosta, Palestiinasta ja Israelista, ei ole edennyt. Israel on vain lisännyt siirtokuntiaan, tuhonnut rakennuksia ja surmannut ihmisiä, totesi Ayman.
Hänen mukaansa Israel käyttää liikaa voimaa palestiinalaisia kohtaan, mikä on aiheuttanut mittaamattomia kärsimyksiä palestiinalaisille. 
– Tämän hetkisen Israelin kanssa ei voi tehdä rauhaa. Toivottavasti tilanne paranee tulevaisuudessa.
Ayman oli kiitollinen siitä, että niin monet suomalaiset olivat mukana Gazan sodan vastaisissa mielenosoituksissa ja osoittivat solidaarisuuttaan Palestiinan kansalle. Aymanin mukaan kansainväliset protestit vaikuttivat siihen, että hyökkäys loppui. 

Yhdysvallat ja EU tukevat Israelia

Vuodenvaihteessa uutisoitiin, että Palestiina on pyrkimässä kansainvälisen rikosoikeustuomioistuimen jäseneksi. Jäsenyys tarkoittaisi, että Israel voitaisiin asettaa syytteeseen sotarikoksistaan. Syksy Räsäsen mukaan olisi kuitenkin naiivia kuvitella, että Israel koskaan haastettaisiin kansainväliseen oikeuteen – Israelin apartheid- ja miehityspolitiikka kun nauttii niin Yhdysvaltain kuin Euroopan unionin tukea. 
Esimerkiksi Gazan hyökkäyksen aikana monet Etelä-Amerikan maat vetivät suurlähettiläänsä pois Israelista. Räsänen huomautti, että EU sen sijaan käytännössä tuki hyökkäystä, kehotti vain Israelin armeijaa välttämään ihmisuhreja, vaikka tiedettiin, että Israelin armeijan tavoitteena oli laajamittaisen kärsimyksen aiheuttaminen siviiliväestölle. 

Itsenäisyyden tunnustamisella merkitystä palestiinalaisille

Vähän aikaa sitten Ruotsi tunnusti Palestiinan itsenäisyyden. Nyt on Suomessakin keskustelu siitä, pitäisikö meidän seurata perässä. 
Syksy Räsänen suhtautui skeptisesti siihen, mikä merkitys Palestiinan itsenäisyyden tunnustamisella on käytännön politiikan kannalta. Hän pelkäsi, että muodollisen ja epämääräisen tunnustamisen takana jatketaan Israelia tukevaa politiikkaa. Esimerkiksi EU-maiden virallinen kanta on, etteivät Gaza ja Länsiranta kuulu Israelille. Silti tällä kannalla ei vaikuta olevan merkitystä esimerkiksi EU:n ja Israelin kauppasuhteille. 
– Tunnustamisia käytetään peittämään se, että EU estää palestiinalaisten itsemääräämisoikeuksien toteutumista. Tällä hetkellä EU:lla on läheisimmät suhteet Israeliin kuin mihinkään muuhun EU:n ulkopuoliseen maahan. Myös Suomi myy ja ostaa aseita Israelista, jopa yrityksiltä, jotka mainostivat testaavansa laitteitaan Gazan hyökkäyksen aikana, totesi Räsänen. 
Hän korosti konkreettisia toimia ja kampanjoita, jotka tähtäävät palestiinalaisten oikeuksien kohentamiseen ja miehityksen lopettamiseen. 
Alamir Aymanin mielestä sillä, että eri maat Ruotsi mukaan lukien tunnustavat Palestiinan itsenäisyyden on merkitystä palestiinalaisille.
– Maailman maista jo kaksi kolmasosaa on tunnustanut Palestiinan itsenäisyyden, ja se on myönteinen asia. Toivoisin, että Ruotsin lisäksi Suomi tekisi saman päätöksen, jotta rauha alueella etenisi, sanoi Ayman. 

Israelin hajota ja hallitse -taktiikka

Viime vuonna syntyi vahvimpien palestiinalaisten järjestöjen, Länsirantaa hallitsevan Fatahin ja Gazassa vallassa olevan Hamasin välinen yhteinen hallitus, mikä ei ollut Israelin mieleen. Omalta osaltaan palestiinalaisten yhtenäisyyden lisääntyminen toimi syynä hyökkäykselle Gazaan.
Syksy Räsänen totesi, että Israelin – kuten kaikkien miehittäjien – keskeinen tavoite on sirpaloida vastarinta hajota ja hallitse –taktiikalla. Israelin mielestä esimerkiksi PLO oli terroristijärjestö, jonka kanssa israelilaiset eivät saaneet edes keskustella. Israelin pyrkimyksenä on ollut 1990-luvulta lähtien erottaa Gaza ja Länsiranta toisistaan muun muassa saartamalla Gaza ja eristämällä terroristijärjestöksi leimattu Hamas kansainvälisestä yhteisöstä. 
Fatahin ja Hamasin sopuhallitus kesti Gazan hyökkäyksen, vaikka yhtenäisyydessä on ollut säröjäkin. Räsäsen mielestä eräs palestiinalaisten hallitukseen sisältyvä ongelma on se, että noin 12-miljoonaisesta Palestiinan kansasta valtaosa asuu pakolaisena muualla kuin miehitetyillä alueilla. 
Alamir Ayman korosti, että mahdolliset erimielisyydet Fatahin ja Hamasin välillä ovat lopulta sivuseikka. Palestiinalaisilla on yksi hallitus ja yksi presidentti: Mahmud Abbas.

Israel siirtyy oikealle

Israelin sisäpoliittinen kehitys vaikuttaa huolestuttavalta. Maan keskustavasemmiston kannatus on romahtanut, ja tällä hetkellä vallasta kamppailevat oikeisto ja äärioikeisto. Äärioikeisto esimerkiksi arvosteli Gazan hyökkäystä siitä, että Israelin armeija oli liian helläkätinen eikä mennyt tarpeeksi pitkälle. Räsäsen mukaan Israelissa on valtavan yksimielinen tuki hyökkäyksille, mutta hyökkäysten suosiolla on taipumus laskea rajusti pitemmän päälle. 
– Palestiinan sisäisellä kehityksellä ei ole Israelissa äänestäjille mitään merkitystä. Palestiinalaiset ovat olemassa vain jos he hyökkäävät, muutoin miehitystä tai Palestiinaa ei ole olemassa, sanoi Räsänen. 
Alamir Ayman totesi, että Israelin politiikassa vallitsee ikävä trendi: mitä enemmän kunkin puolueen vallassa olon aikana murhataan palestiinalaisia, sen todennäköisemmin puolue voittaa seuraavatkin vaalit. 

Israel matkalla fasismiin?

Kaikki tämä herättää kysymyksen, onko Israel luonteeltaan fasistinen valtio.
Räsänen muistutti, että Israel ei koskaan ole ollut demokraattinen vaan etnokraattinen valtio, jossa yhden etnisen ryhmän sisällä vallitsee tasa-arvo ja demokratia. Uutta on se, että valtio on muuttumassa myös vähemmän tasa-arvoiseksi ja demokraattiseksi tämän etuoikeutetun etnisen ryhmän sisällä. Mutta onko kyse fasismista, se on Räsäsen mielestä vaikea kysymys. 
Israelin yhteiskuntajärjestelmää on nakerrettu vähitellen. Israelilaisten aktivistien mukaan maa on matkalla kohti fasismia, jossa ei suvaita toisinajattelua ja missä erimielisten on oltava hiljaa. 
– Tapahtuipa Israelin sisällä mitä tahansa, miehitys on ollut voimassa jo kymmeniä vuosia. Palestiinalaiset ovat eläneet sotilashallinnon, käytännössä totalitaristisen hallinnon alla. Ja jos pommit tippuvat niskaan, se on yksi lysti onko takana fasismi vai demokratia, sanoi Räsänen.

Kansainvälistä solidaarisuutta ja Israelin painostusta tarvitaan

Sekä Syksy Räsänen että Alamir Ayman pitivät epätodennäköisenä, että kehitys parempaan suuntaan kohti rauhaa tulisi Israelin sisältä poliittisen vallan tai mielipiteen muutosten kautta. Tarvitaan kansainvälisen yhteisön solidaarisuutta palestiinalaisille sekä painostusta ja kampanjoita Israelin apartheid-politiikkaa ja miehitystä vastaan.
Yleisökommenteissa huomautettiin, että Venäjää vastaan nostettiin pian Ukrainan kriisin alettua taloudellisia pakotteita. Samaan ei ole kyetty Israelia vastaan, vaikka Israelin toimien seuraukset ovat aivan eri mittaluokkaa. Päinvastoin, esimerkiksi Suomi käy edelleen Israelin kanssa asekauppaa ja Suomeen tuodaan tuotteita, jotka on valmistettu laittomaksi julistetuissa Israelin siirtokunnissa. 
Itse kukin voi boikotoida Israelissa ja erityisesti laittomissa siirtokunnissa valmistettuja tuotteita. On vaadittava, että Suomi lopettaa asekaupan Israelin kanssa. On myös vaadittava EU:ta jäädyttämään Israelin kanssa tekemänsä assosiaatiosopimus. 

MARKO KORVELA

Tiedonantaja nro 1/2015


ICAHD Finland on ihmisoikeusjärjestö, jonka tavoitteena on Israelin miehityksen ja apartheidin lopettaminen tavalla, joka noudattaa kansainvälistä oikeutta ja takaa kaikkien Israelin/Palestiinan alueella asuvien oikeudet. ICAHD Finland on puoluepoliittisesti sitoutumaton.

ICAHD on lyhenne sanoista Israeli Committee Against House Demolitions, israelilainen komitea talojen tuhoamista vastaan. ICAHD Finland on ICAHDin vuonna 2009 perustettu suomalainen haara. ICAHD Finland on itsenäinen järjestö, ja se osallistuu muiden ICAHDin haarojen mukana ICAHDin yhteisten linjausten tekemiseen.

Suomen Palestiinalaisten Siirtokuntayhdistys ry on yhdistys, joka ylläpitää palestiinalaisten omaa kulttuurituntemusta, sekä edistää kaikille aloilla palestiinalais-suomalaisia suhteita.

Yhdistys järjestää keskustelu-, esitelmä- ja juhlatilaisuuksia sekä julkaisee tiedotuksia. Myös suomalaista tapakulttuuria, tietoa eri tapahtumista sekä esim. Työnhakukoulutusta välitetään, jotta sopeutuminen suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan olisi helpompaa.
Yhdistys järjestää myös arabialaisia juhlia, kesäleirejä, retkiä, urheilutapahtumia, arabiankielen kursseja  sekä muuta yhteistä toimintaa ylläpitääkseen tapoja ja perinteitä sekä ihmissuhteita toisiin jäseniin. Se tekee myös yhteistyötä sekä suomalaisten että muiden maahanmuuttajajärjestöjen kanssa.