KOM-kirja ja teatteri

KOM-teatterin taru jatkuu

Huhtikuun Maanantaiklubi Helsingissä alkoi hienosti. Tupa oli täynnä, ja vauhtiin päästiin maestro Kaj Chydeniuksen säestämänä, kun KOM-teatterin johtaja Pekka Milonoff ja juuri Tshehovin Kolmen sisaren ohjannut Lauri Maijala kajauttivat ilmoille Marja-Leena Mikkolan ja Chydeniuksen poliittisen Laulun tuottavista sijoituksista.

Klubin vetäjä Yrjö Hakanen pohjusti KOM-teatterin tuoreeseen historiikkikirjaan jo tutustuneena keskustelua muistuttaen valtavasta määrästä KOMin esityksiä sekä kiertueita ympäri Suomea ja maailmaa.

Moniin pöytiin ilmestyi jo ennen keskustelua lähes 600-sivuinen punakantinen ja kuvitettu opus, ja kaupanteko jatkui.

Jokaisella on KOMinsa

Anneli Ollikaisen ja Katri Tanskasen kirjoittamassa esipuheessa teoksen tavoite määritellään näin:
– Tavoitteena on tarjota lukijalle monipuolinen kertomus jo neljänkymmenen vuoden rajapyykin ohittaneesta KOM-teatterista. Kirja kattaa ajan 1960- ja 1970-luvun vaihteesta vuoden 2011 loppuun. Suurin käänne osuu vuoteen 1984, jolloin KOM-teatteri asettui eteläiseen Helsinkiin nykyiselle näyttämölleen Kapteeninkadulle. Kirjan runkona ovat KOM-teatterin eri vaiheita käsittelevät artikkelit.

Kirjoittajat ajanjaksoineen ovat Anneli Ollikainen 1969-1984, Hanna Helavuori 1984-1992, Katri Tanskanen 1993-2006 ja Maria Säkö 2007-2011. Kirjoittajista jokainen keskittyy itselleen läheisimpään KOMin vaiheeseen eli aikaan, jolloin KOM-teatteri tuli hänelle tutuksi tai hän seurasi sen esityksiä erityisen aktiivisesti. Niinpä kirjoittajista jokaisella on KOMinsa.

Historia-artikkelien kokonaisuutta täydentävät sosiologi Tommi Hoikkalan kuvaus KOMin ja yhteiskunnan suhteesta 1980-luvulta nykyaikaan sekä taiteilijoiden omakohtaiset kertomukset vuodesta 2000 alkaen KOMin yhteydessä toimineesta kotimaista draamaa edistäneestä KOM-tekstistä ja KOM-ravintolassa järjestetyistä ohjelmailloista.
– Kirjan moniäänisyyttä rikastuttaa se, että artikkeleihin sisään ja lomaan on upotettu KOMissa eri aikoina työskennelleihin taitelijoitten ja teatteria läheltä seuranneiden katsojien KOM-kokemuksia – osa heidän omina teksteinään, osa poimintoina tätä kirjaa varten tehdyistä lukuisista haastatteluista ja keskusteluista.

KOMin kantaesitykset on merkitty tähdellä. Tähdet laskemalla kantaesitysten määräksi tulee noin 80% kaikista KOMin esityksistä, mikä kertoo luovasta ja poikkeuksellisen rohkeasta teatterista.
– KOMissa ei ole ollut tapana pelata varman päälle, toteavat Ollikainen ja Tanskanen.

Vaikeuksien kautta voittoon

Yrjö Hakanen suuntasi keskustelun KOM-teatterin valtavaan määrään esityksiä sekä teatterin kiertämiseen pitkin Suomea ja maailmaa.

Kirjan keskeinen tekijä Anneli Ollikainen luonnehti kirjan tavoitteeksi KOMin ihmeen: 40 vuotta sitkeää työtä, oma laatu, taiteellinen tunnettuus ja ilme. Hän muistutti myös KOMin kiinteistä yhteyksistä Helsingin kirvesmiehiin sekä osallisuuden Metallin lakon solidaarisuustoimintaan 1971.

Pekka Milonoff totesi, että samoin kuin kirjantekijöille tapahtumista jää muistoja, siitä jää tekijöille tulkintoja, joita kirjassakin on.
– Sen täytyy jotenkin liittyä teatterin luonteeseen.
Niin kuin KOMin perustajajäsen ja näytelmäkirjailija Lauri Sipari oman artikkelinsa otsikossa sanoo, että ”mä en muista melkein mitään”.
– Ja se on tekijöille vähän sama asia: siitä jää muistoja, siitä jää tulkintoja, joita tuossa kirjassakin on paljon.

Ei katsella peräpeiliin

Panelistit käsittelivät myös vaikeuksia kamppailussa KOMin toimipaikan etsimisessä, henkilökunnan pakkolomia ja näyttelijöiden joutumista lähtemään muualle, työväen järjestökentän antaman voiman hiipumista sekä kansainvälisen muutoksen vaikutusta.

Lauri Maijala kertoi kiinnostuksestaan ja kiintymisestään KOM-teatteriin.

Yleisö otti innokkaasti kantaa: Anneli Sauli muisteli Joensuun kaupunginteatterin vaiheita ja lakkotaistelua. Hannele Salava pohti teatterin ja yhteiskunnan suhdetta, sen kehittymistä ja muuttumista. Heikki Ketoharju viittasi Valtuusto-näytelmään ja muistutti, että teatteria voidaan ilmaista suorasti.

Yleisöstä varoitettiin, että nyt ei sovi ajaa peräpeiliin katsoen, vaan on katsottava millaisissa olosuhteissa lapset elävät. Moni joutuu käymään sossun luukulla. Myös rasismi on ongelma. Pekka Milonoffin mukaan onkin tärkeää saada tietoa ihmisten eri tilanteista.

Keskustelussa ainakin yksi pöydällinen otti myös kantaa siihen, onko KOM työväenteatteri, kun EU ja valtiovalta tolkuttavat yhden vaihtoehdon politiikkaa. Kannaksi tuli, että jos teatteri on radikaali, humanitaarinen, vasemmistolainen ja tavallisten ihmisten puolesta kantaa ottava, niin se on ehdottomasti myös työväenteatteri.

ERKKI SUSI
Tiedonantaja nro 15/2013

KOM-teatterin julkaisemaa KOM-kirjaa (Ollikainen & Tanskanen, toim.) voi tilata Demokraattisesta Sivistysliitosta, puh. (09) 7743 8130 tai sähköposti dsl@kolumbus.fi