3. joulukuuta 2007

Kirjallisuusilta


Proosa on bulkkia, runous designia


Kirjailijalla on velvollisuus ottaa kantaa
yhteiskunnallisiin kysymyksiin


Vuoden 2007 kirjallisuuden Finlandia-palkinto sujahti Hannu Väisäselle. Päivää ennen toimittaja Kaisu Mikkolan tekemää voittajan valintaa oli Maanantaiklubille saatu keskustelemaan kaksi nuorta kirjailijaa, vantaalainen Rita Dahl sekä helsinkiläinen Jani Saxell, joilla Finlandia siintää vielä toistaiseksi tulevaisuudessa.

Rita Dahlilta on ilmestynyt tänä vuonna kaksi teosta, runokokoelma Aforismien aika sekä Portugalin-matkasta kertova, lyriikkaa, faktaa ja fiktiota sujuvasti sekoittava Tuhansien portaitten lumo. Lähiaikoina on tulossa vielä kaksi kirjaa lisää, eli Dahlilla on ollut tuottelias vuosi.

Aforismien ajan runojen tekemisessä Dahl on käyttänyt runoilija Leevi Lehdon laatimaa runogeneraattoria, jonka avulla voi erilaisia hakusanoja syöttämällä tuottaa runosäkeitä. Dahl hyödynsi generaattoria saadakseen erilaisia ideoita, joista hän sitten muokkasi valmiita runoja. Menetelmä ei sinänsä ole uusi, vaan tuo mieleen vaikkapa dadaistien tekemät tekstikokeilut ensimmäisen maailmansodan jälkeen tai William Burroughsin 1950-luvulla leikkaa-liimaa –tekniikalla koostetut cut up -teokset.


Runoissaan Rita Dahl haluaa paljastaa nyky-yhteiskunnan patologisia puolia ja näin tuoda yhteiskunnallista keskustelua runouteen.
— Runon pitää sukeltaa syvemmälle kuin nykyään yleinen pinnallinen journalistinen tyyli antaa myöten, sanoi Dahl.

Vaikka kirjallisuus ei suoraan voi muuttaa yhteiskuntaa, on Rita Dahlin mielestä kirjailijalla suoranainen velvollisuus ottaa kantaa ja vaikuttaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

Huomispäivän vartijat

Kun Jani Saxellin kaksi aiempaa teosta liikkuivat realismin ja aikalaiskuvauksen parissa, on elokuussa ilmestynyt novellikokoelma Huomispäivän vartijat sekoitus fantasiaa ja scifiä, maagista realismia ja spekulatiivista fiktiota.

— Maailmasta on tullut niin materialistinen ja nopealiikkeinen, että sen kuvaamiseen tarvitaan tieteiskirjallisuuden ja fantasian keinoja. Osumatarkkuus nykypäivän ilmiöihin tarkentuu kummasti, kun tähtää suoraan tulevaisuuteen, pohti Saxell.

Tyylillisesti Saxell halusi venyttää novellin perinteistä muotoa.
— Ajattelin, että novelli voi olla yhtä aikaa kaikkiruokainen ja moniääninen, määritelmiä pakeneva mutta silti kylmäpäisesti hiottu ja muokattu teksti, jossa erilaiset ainekset törmäävät.

Saxellin uudet novellit ovat mustalla huumorilla ja mielikuvituksella höystettyjä tarinoita, joista tulee mieleen niin Kafka kuin Marquezkin, mutta myös tieteiskirjallisuuden klassikot Stanislav Lem ja Philip K. Dick.


Synkän pohjavireen yli nousee silti toivo pienen ihmisen kyvystä astua pois nyky-yhteiskunnan oravanpyörästä, tehokkuushysteriasta ja vainoharhoista.

Lisää yllätyksellisyyttä!

Molempien kirjailijavieraiden mielestä suomalaista kirjallisuuskeskustelua leimaa liian varmaan päälle pelaaminen. Piirit ovat pienet eikä kukaan halua vaarantaa apurahojaan.

Rita Dahl kiinnitti huomiota siihen, miten Finlandia-palkintoehdokkaiden joukkoon ei tahdo päästä kuin suurten kustantamojen teoksia, niillä kun on takanaan markkinakoneisto ja jakelukanavat. Hän kaipasi Finlandia-kilpailun kandidaatteihin lisää yllätyksellisyyttä erityisesti aiheiden ja kielen osalta.


— Miksei voitaisi tarttua salattuihin teemoihin ja käsitellä niitä hiukan yllätyksellisemmällä kielellä? ihmetteli Dahl.
Hänen mukaansa runouden puolella tilanne on proosaa parempi.
— Nykyproosa on bulkkitavaraa kun runous on enemmän design-tuote, kuvasi Dahl osuvasti kirjallisuuslajien välistä eroa.

Hän kehui sekä pieniä vaihtoehtokustantamoja sekä tietoverkon eri käyttömahdollisuuksia julkaisu- ja apuvälineinä.

— Esimerkiksi tietoverkon runouskeskustelu on painettua mediaa oleellisempaa, huomautti Dahl.

Maanantaiklubilla kuultiin sekä tekijöiden itsensä lukemia otteita uutuuskirjoista sekä helsinkiläistä Inka Kiveä, joka lausui muun muassa Hannu Niklanderin ja Elvi Sinervon runoja.


MARKO KORVELA
Tiedonantaja nro 46/2007