
Kuinka
voittaa takaisin tulevaisuus?
Ilmastonmuutos, hyvinvointivaltion rahoituskriisi, työttömyys ja työelämän
epävarmuus, rasismi ja sodat, jopa ydinsodan uhka ovat vieneet tulevaisuuden
näköaloja. Tulevaisuus herättää toivon sijaan ahdistusta. Kuinka voittaa
takaisin paremman tulevaisuuden näköala, kysyttiin 25 vuotta jatkuneen Maanantaiklubin
päättäjäisissä.
Keskustelua avasivat talouden oikeudenmukaisen siirtymän
tutkija Antti Ronkainen Kalevi Sorsa säätiöstä, hoivan ja prekaarin työn
tutkija, sosiologian professori Lena Näre. rauhan- ja
ympäristöliikkeiden aktiivi, toimittaja Kerttu Matinpuro ja
kansalaisaktivisti, SKP:n Helsingin piirin puheenjohtaja Heikki Ketoharju.(Henkilöt yllä kuvassa oikealta lukien.)
Antti Ronkainen aloitti keskustelun toteamalla EU:n rakentaneen
itselleen ansan taloussäännöistä ja valtavasta asevarustelusta. Geopoliittiset
asetelmat ovat muuttuneet, kun Kiinan on noussut useimmilla aloilla kärkeen ja
panostaa uusiutuviin enemmän kuin muu maailma yhteensä. Samaan aikaan
Yhdysvallat jatkaa fossiilikapitalismia ja imee muualta voimalla irti kaiken,
mitä saa. Ronkainen haastoi pohtimaan EU:n ja Suomen omaehtoista politiikkaa,
suvereniteettia.
Suomalaisen talouskeskustelun vaihtoehdottomuutta
kritisoinut Lena Näre totesi talouspolitiikan keinojen – kuten julkisten
menojen supistaminen – syrjäyttäneen päämääränä ihmisen ja luonnon hyvinvoinnin.
Esimerkiksi puhuminen vanhuspalveluista investointeina tai
julkisen talouden rasitteena etäännyttää siitä, että tavoitteena pitäisi olla
ikääntyneiden hyvinvointi ja oikeus ihmisarvoiseen elämään. Kun hinnasta tulee
kaiken mittari, ei palvelujen alistamista finanssipääomalle voi kyseenalaistaa.
Ei rauhaa ilman ekologisesti kestävää tulevaisuutta, eikä
ekologisesti kestävää tulevaisuutta ilman rauhaa, tiivisti Kerttu Matinpuro.
Vastaavasti tarvitaan rauhan- ja ympäristöliikkeiden yhteistyötä. Yhteyksiä
tarvitaan myös yli itärajan, joka pitäisi avata esimerkiksi yliopistoille ja
kulttuurille.
Liikkeitä ja liittoja
Heikki Ketoharju arvosteli vasemmistopuolueiden sopeutumista
parlamentarismiin, asevaraiseen turvallisuusajatteluun, EU:n talouskuriin ja
niiden myötä julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan leikkaamiseen. Hän kysyi,
miksei vasemmisto toimi ennen muuta kansalaisliikkeiden kautta ja avaa niille
kanavia poliittiseen päätöksentekoon?
Näköalojen avaamiseksi talouden ja politiikan suunnan
muutokselle on irtaannuttava leikkauspolitiikasta ja militarismista, mutta myös
individualistisesta identiteettipolitiikasta ja puoluepolitikoinnin ahtaista
lähtökohdista. On haettava yhdistäviä asioita ja koottava voimia niiden
ympärille. Uudelle laajalle kansalaisliikkeelle ja radikaalille
vasemmistopolitiikalle on tilausta.
Keskustelu, Sami Isbergin yhdessä Pändikollektiivin
kanssa esittämät laulut ja ravintola Sörkan Ruusun täysi sali päättivät Maanantaiklubin
25 vuotta jatkuneen toiminnan.
25 vuotta keskustelua ja kulttuuria
Yleensä kuukauden ensimmäisinä maanantai-iltoina pidettyjä
tilaisuuksia kertyi syksystä 2001 alkaen 238. Niiden keskusteluja avasi yli 650
eri alojen asiantuntijaa ja toimijaa. Laulajia ja muita artisteja esiintyi yli
250. Näitä avauksia toisenlaiseen yhteiskuntaan ja maailmaan voi katsoa
videotallenteina, joita kertyi koronavuosista alkaen 57 yhteistyössä Lähiradion
kanssa. Netin kautta seuraajia on yksittäisellä tilaisuudella ollut jopa yli
3 400.
Maanantaiklubi on tarjonnut foorumin keskusteluille mitä
erilaisimmista teemoista. Ei niinkään päivänpolitiikasta kuin isoista
haasteista ja niiden taustoista. Eikä vain politiikasta – ainakaan suppeasti
ymmärrettynä – vaan myös teatterista, kirjallisuudesta, musiikista, urheilusta,
historiasta…
Keskustelun avaajat ovat välillä olleet tiukastikin eri
mieltä, ja aina on keskustelua viritetty erilaisilla näkökulmilla. Moni on
tullut kuuntelemaan keskustelua, mutta jokainen voinut osallistua myös
keskusteluun.
Ulos marginaalista
Maanantaiklubi on osoittanut, että kommunisteilla ei ole
syytä tyytyä meille tarjottuun paikkaan marginaalissa ja menneisyyden hahmoina.
Keskusteluihin ovat osallistuneet niin Nato-lobbari kuin rauhanpuolustaja,
Metsäteollisuuden ja Greenpeacen edustajat, pormestari ja asukasaktiivi, poliitikkoja
kokoomuksesta kommunisteihin, tutkijoita ja taiteilijoita…niin televisiosta
tuttuja kuin ruohonjuuritason toimijoita.
Vaikka Maanantaiklubi päättyi, kriittinen keskustelu
tietysti jatkuu ja löytää uusia foorumeja. Vaihtoehtoja ja niiden tekijöitä
tarvitaan.
YRJÖ HAKANEN JA EMMI TUOMI
Artikkelin kuva Maija Hakanen
Maanantaiklubin 25 vuoden ohjelma ja videotallenteet
vuodesta 2021 alkaen löytyvät tästä linkistä
https://maanantaiklubi.blogspot.com/