7. joulukuuta 2009

Ilmastonmuutos NYT ja Kööpenhaminan kokous


Päästöjä vähennettävä


Suurteollisuus ja ympäristöaktivistit löivät kirjaimellisesti kättä, kun Maanantaiklubilla Helsingissä kohtasivat Metsäteollisuuden ilmastopäällikkö Ahti Fagerblom sekä Greenpeacen ilmastovastaava Simo Kyllönen

Yhteistä maaperää löytyi tapakulttuurin lisäksi myös itse asiassa eli ilmastonmuutoksessa ja sen torjunnassa. Sekä Fagerblom että Kyllönen korostivat heti keskustelun alussa, ettei ole epäilystäkään siitä, että ihmisen toiminta on kiihdyttänyt ilmastonmuutosta ja että on pyrittävä huomattavasti vähentämään kasvihuonekaasujen päästöjä. Kyllösen mukaan konkreettiset teot ovat tähän asti puuttuneet.

- Kööpenhaminan ilmastokokouksessa eivät pelkät puheet riitä, tarvitaan sitovat päästötavoitteet ja keinot niihin pääsemiseksi.

Erimielisyyksiä keskustelijoiden välille syntyi ennen muuta metsienkäytöstä ja suomalaisten metsäyhtiöiden ulkomaanseikkailuista.


Energiaverotus progressiiviseksi

Metsäteollisuus ei ole päästöjen osalta huonoimmalla tolalla. Ahti Fagerblomin mukaan alalla on panostettu uusituvien energiamuotojen käyttöön sekä energiansäästöön.

- Bioenergiaan on investoitu miljardin verran. Lähes 70 prosenttia Suomen uusiutuvasta energiasta tuotetaan metsäteollisuuden toiminnan yhteydessä, muistutti Fagerblom.

Tulevaisuudessa hän toivoi näkevänsä monipuolisempaa raaka-aineiden käyttöä muun muassa rakentamisessa.

Simo Kyllösen mukaan Suomessa uusiutuvien energialähteiden kehittely takkuaa metsäteollisuutta lukuun ottamatta. Suunnitellut uudet voimalaitosinvestoinnitkin pohjaavat kestämättömille turpeelle, kivihiilelle ja ydinvoimalle.

Ympäristölaskuista valtaosa pitää langettaa rikkaille maille ja ylellisyyspäästöihin. Kyllönen väläytti energiaverotukseen progressiota. Hänen mukaansa hyvätuloisilla on myös moraalinen vastuu auttaa hädänalaisia maita.


Luottamus koetuksella

Kööpenhaminan ilmastokokouksen tunnelmaa on latistanut julkisuuteen vuotanut salainen asiakirja, jossa rikkaat  teollisuusmaat ovat Tanskan johdolla pienessä piirissä luonnostelleet globaalia ilmastopolitiikkaa Kööpenhaminan jälkeen. Asiakirja laittaa teollisuus- ja kehitysmaat samalle viivalle päästövähennysvaatimuksissa ja vie valtaa YK:n tasolta rikkaille teollisuusmaille. Kehittyvät maat ja lukuisat ympäristö- ja kehitysjärjestöt ovat luonnollisesti olleet raivoissaan muutaman maan salassa tekemistä asiakirjoista.

Kokouksen isäntämaa Tanska on jo ehtinyt toteamaan, että kyseessä on vain valmistelupaperi. Nähtäväksi jää, vaikuttaako sopimus ja sen salassa tehty valmistelu Kööpenhaminan neuvottelujen kulkuun ja lopputulokseen. Varmaa on, että luottamuksen ilmapiiriä eri maiden välille on entistä vaikeampi rakentaa.


Ydinvoimahaikailu ei kestä

Suomessa keskeiset työmarkkina- ja elinkeinoelämän järjestöt julkistivat maanantaina oman kannanottonsa ilmasto- ja energiapoliittiseen keskusteluun. Niin sanotussa Kapasiteettikirjeessä järjestöt SAK:sta ja STTK:sta Elinkeinoelämän Keskusliittoon ja Kauppakamariin vaativat Suomeen halpaa ja riittävää sähköntuotantoa.

Käytännössä tämä merkitsee lisäydinvoiman rakentamista, mitä ei voida pitää kestävänä kehityksenä. 

MARKO KORVELA
Tiedontantaja nro 46/2009

7. syyskuuta 2009

Afganistanista ei mitään uutta?


Suomalaiset joukot pois Afganistanista!

Entinen puolustusvoimain komentaja Gustav Hägglund herätti taannoin julkisuudessa huomiota myöntämällä, että Suomi on Afganistanissa mukana sodan osapuolena ja että suomalaiset joukot pitäisi vetää pois maasta.

Joka kuun ensimmäisenä maanantaina ravintola Milenkassa järjestettävällä Maanantaiklubilla keskusteltiin syyskuussa ajankohtaisesta Afganistanin tilanteesta. Keskustelua olivat alustamassa Reko Ravela Suomen Rauhanpuolustajista sekä Kirkon ulkomaanavussa työskentelevä kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Nina Suomalainen.

Reko Ravela totesi, että Afganistanin hallinto on korruptoitunut, lainsäädäntö konservatiivista eikä maa ole oikeusvaltio.

Suomalaiset joukot eivät ole maassa turvaamassa rauhaa eivätkä rakentamassa parempaa yhteiskuntaa vaan tukemassa Afganistanin hallituksen harjoittamaa sortopolitiikkaa, joka ei nauti kansalaisten luottamusta. Sen vuoksi joukot pitäisi vetää pois, vaati Ravela.

Viimeaikaiset tiedot siviiliuhreista ja presidentinvaaleissa paljastuneet laajat väärinkäytökset ovat omiaan lisäämään joukkojen vetämisen tarpeellisuutta.

Nina Suomalainen ei pitänyt suomalaisten vetäytymistä hyvänä ajatuksena.

Joukkojen vetäminen huonontaisi Afganistanin tilannetta, sanoi Suomalainen.

Molemmat olivat yhtä mieltä siitä, että humanitaariseen apuun pitää saada resursseja ja paikallisten toimeentulon mahdollisuuksia lisätä. 


Rahat muualle kuin sotimiseen

Yleisön kommenteissa kritisoitiin voimankäyttöä.

Onko vahvimmalla oikeus puuttua minkä tahansa maan sisäisiin asioihin, kysyi espoolainen Tommi Lievemaa.

Nina Suomalainen hyväksyi ulkopuolisten puuttumisen vaikka sitten voimankäytöllä, kuten Balkanin niemimaalla tapahtui viime vuosikymmenellä, mikäli tilanne niin vaatii. Hänen mielestään tärkeintä on saavuttaa tulosta.

Afganistanin kriisiin ei ole sotilaallista ratkaisua, muistutti Esa Tulkki.

Afganistanin sotaan on tähän mennessä Yhdysvaltain johdolla upotettu 50 miljardia dollaria vuodessa. Rahoja olisi monen mielestä voitu käyttää muuhunkin kuin sotimiseen.

Reko Ravela huomautti, että paljon julkisuutta saaneessa huumebisneksessä ovat mukana Talebanien lisäksi kaikki kynnelle kykenevät. Muun muassa presidentti Hamid Karzain sukua ja lähipiiriä on jäänyt kiinni huumekaupasta.

Kansainvälisten joukkojen vetäminen voisi aiheuttaa painetta poliittisen ratkaisun hakemiseen. Nyt Afganistanin hallitus käyttää lännen tukea häikäilemättä hyväkseen, sanoi Ravela.

Illan Maanantaiklubilla päätti allstars-kokoonpanossa esiintyneen Juri-yhtyeen suuren suosion saanut esitys.

MARKO KORVELA

Eespäin nro 2/2009

4. toukokuuta 2009

Vasemmistoa ja Murrostorstaita Maanantaiklubilla


Vasemmistoa ja Murrostorstaita Maanantaiklubilla

Sain kunnian avata keskustelua toukokuun Maanantaiklubilla vapunaaton Murrostorstai 2009 -tempauksen organisaattorin ja valtamedia.net -verkkolehden aktiivin Dan Koivulaakson kanssa. Aiheenamme oli vasemmisto ja kapitalismin kriisi erityisesti tulevaisuuden suunnan suhteen. Miten ja millä eväillä vasemmisto kykenee hyödyntämään kapitalismin kriisissä kärjistyviä ristiriitoja niin että muutos kohti toisenlaista maailmaa olisi mahdollinen?

Itse tiivistin viisi teesiä ohjenuoraksi vasemmistolle:

1. On kamppailtava porvariston esittämää vähättelevää talouskriisitulkintaa vastaan ja painotettava kriisin järjestelmäluonnetta, syvyyttä ja laajuutta: kriisissä eivät ole vain rahoitusmarkkinat vaan kapitalistiselle kasvulle perustuva yhteiskunta kokonaisuudessaan, ympäristön tila, demokratia ja turvallisuus.

2. Vasemmiston on eduskunnassa ja kunnissa yksiselitteisesti irtisanouduttava uusliberalistiselle politiikalle perustuvista projekteista: kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta, yksityistämisistä, budjettisopimuksista.

3. Politiikan strategia on asetettava selkeästi kapitalismin kriteerien yli ja sosialismin rakentamiseen.

4. Strategia edellyttää taktisia liittoumia ja yhteistyötä vasemmiston, ay-liikkeen sekä erilaisten kansan- ja vaihtoehtoliikkeiden kanssa.

5. Pelkkä kansallinen ponnistelu ei riitä. On pidettävä mielessä kansainvälinen ulottuvuus, erityisesti eurooppalainen kamppailu sekä Latinalaisen Amerikan sosialismia rakentavien maiden kokemukset.

Murrostorstai 2009 -verkoston vapunaaton kolme mielenosoitusta keräsivät Helsingissä yhteensä noin 1 000 osallistujaa. Mielenosoituksissa kieltäydyttiin kovaäänisesti maksamasta pörssiherrojen lamalaskuja, vaadittiin kapitalismia ulos yliopistoista sekä vastustettiin kaupunkitilan lisääntyvää kaupallistumista ja valvontaa. Pääkallonpaikalle, Elinkeinoelämän Keskusliiton toimiston edustalle Etelärantaan päätynyt mielenosoitus sai vastaansa roimat poliisivoimat, mikä kertoo omaa kieltään suomalaisen demokratian tilasta.

Murrostorstain mielenosoitusten kansainvälinen protestihenki edustaa sitä, mihin radikaali yhteiskunnallinen liike tänä päivänä suuntaa. Pätkätyön, jatkuvien toimeentulovaikeuksin, ja lisääntyvän kontrollin ja kaventuvien vaikutusmahdollisuuksien turhauttama, pääosin nuoresta vasemmistosta koostuva joukko haastaa valtaapitäviä.

Itsetarkoituksena ei välttämättä ole vanhan vasemmistokentän tai institutionaalisen ay-liikkeen hylkääminen vaan tervetullut, toimijoiden omista lähtökohdista kumpuava kritiikki ja aito uudistamisen halu.

MARKO KORVELA

Tiedonantaja-lehden toimittaja


Puheenvuoro, joka jäi sairastumisen takia pitämättä:
Vasemmiston vaihtoehto kapitalismin kriisiin?

Talouskriisi ei ole ainut globaali kriisi, joka meillä tällä hetkellä on käsillä. Samanaikaisesti on löydettävä keinot taistella ilmastonmuutosta, nälänhätää ja köyhyyttä vastaan. Uskon globaaleihin ratkaisuihin, jotka eivät voi syntyä kuin neuvottelemalla ja demokraattisesti. YK:n roolia vahvistamalla voisi olla löydettävissä neuvotteluelin, jossa yhä useampi saa äänensä kuuluviin. Globaalien kriisien ratkaiseminen asettaa ihmiskunnalle historiallisen haasteen. Meidän on toimittava maapallon puolesta nyt, tai muuten ei ole enää mitään minkä vuoksi toimia. Ilmastonmuutos ja samanaikainen talouskriisi voivat olla käännekohta koko maapallon tulevaisuudessa.

Yltiökapitalismi ja sääntelemättömät rahoitusmarkkinat osoittivat oman toimimattomuutensa. Uusliberalismin aikakausi on tullut tiensä päähän. Toivon, että tämä kriisi voi toimia demokratian ja politiikan uuden aikakauden herättäjänä. Nousukaudella ihmiset eivät ole kiinnostuneita politiikasta ja vaikuttamisesta. Kansanvalta kärsii, kun politiikkaa tehdään mielikuvilla eikä sisällöillä. Nyt on aika tarjota poliittinen vaihtoehto markkinahegemonialle. Uskon, että Euroopan unioni voi olla suunnannäyttäjä globaalipolitiikassa. Yhdysvaltojen uuden johdon myötä on auennut ainutlaatuinen tilaisuus siirtyä puheista käytäntöön ilmastonmuutoksentorjunnassa ja rahoitusmarkkinoiden sääntelyssä. Päätöksenteon täytyy olla avointa ja demokraattista, ja näissä eurovaaleissa on kansalla mahdollisuus valita millaisen Euroopan unionin se haluaa.

Syytän suomalaista mediaa Euroopan unionin epäpolitisoimisesta. Parlamentti käyttää todellista valtaa ja päätöksenteko siellä on ideologista, ei kansallisiin etuihin nojaavaa. Parlamentin voi karkeasti jaotella kahteen leiriin – uusliberalistiseen oikeistoon ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta puolustavaan vasemmistoon. Jos tämä jako tehtäisiin selväksi myös median taholta, olisi äänestäjien helpompaa päättää, kelle haluavat äänensä antaa. Euroopan unionin on toimittava aloitteentekijänä rauhan puolesta, köyhyyttä ja ilmastonmuutosta vastaan. Sen rinnalle tarvitsemme globaalia ay-liikettä puolustamaan työntekijöiden oikeuksia ja taistelemaan köyhyyttä vastaan. Globalisaatio voi näyttää parhaat puolensa, jos se mahdollistaa globaalien ihmisoikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien toteutumisen.

Ensi askel kohti uuden aikakauden alkua olkoon Kööpenhaminan ilmastokokous ensi syksynä. Silloin mitataan onko maailman merkittävimmillä voimilla tahtoa ryhtyä sanoista tekoihin. Jos ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa ryhdytään merkittäviin toimiin maapallon pelastamiseksi, herää toivo myös siitä, että muistakin globaaleista kysymyksistä voidaan päästä sopuun. Vasemmisto olkoon suunnannäyttäjänä ilmastonmuutoksen torjunnassa sekä globaalin sääntelyn ja oikeudenmukaisen kauppapolitiikan eteenpäinviemisessä.

HANNA ISBOM
Demarinuorten poliittinen sihteeri

2. maaliskuuta 2009

Halvennettu työ ja Lex Nokia


Halvennettu työ ja Lex Nokia

Uusista solmituista työsuhteista yli puolet on määräaikaisia tai osa-aikaisia, eli ns. epätyypillisiä. Tämä heikentää myös työntekijän asemaa työpaikalla. Pelko vakituisen paikan menettämisestä saa sekä tekemään kovemmin töitä että pysyttelemään poissa työtaisteluista.

Paitsi että työnantajajärjestöt pyrkivät kiistämään palkansaajajärjestöjen aseman neuvottelevana osapuolena, työnantajapuoli on pyrkinyt kiistämään koko sopimusyhteiskunnan. Kun taisteleva ay-liike on raivattu pois tieltä, jää työnantajille vapaus säätää työelämän lait.

Maaliskuisessa Maanantaiklubissa, ravintola Milenkassa, tutkija Anu Suoranta sekä Toimihenkilöunionin sopimusalavastaava Petteri Hyttinen alustivat keskustelua ay-liikkeen nykytilasta. Keskeinen kysymys oli, että miksi tähän on tultu ja miksi palkansaajajärjestöt eivät kykene muodostamaan yhteisrintamaa.

Kontrolli kiristyy

Hiljattain väitellyt Suoranta on tutkinut pätkätyötä sotien välisenä aikana naisvaltaisessa tekstiiliteollisuudessa, aikana ennen sopimusyhteiskunnan muodostumista. Pätkätyöt eivät ole uusi ilmiö vaan työmarkkinoiden kehitys näyttää suuntaavan menneisyyteen, aikaan ennen sopimusyhteiskunnan syntyä.

Hyttisenkin mukaan työelämä alkaa muistuttaa 30-lukua. Vaikka ay-liikkeellä on välillä ollut erävoittonsa, on työnantajapuoli 90-luvulta alkaen kiristänyt otettaan ja onnistunut vaikuttamaan toiminnalleen edullisen lainsäädännön syntymiseen. Esimerkiksi Nokia Siemens Networks lakkauttaa Espoossa tehtaan, vaikka se on firman kannattavimpia yksiköitä.

Myös Lex Nokia on osa tätä kehitystä. Se ei käytännössä auta suojaamaan yrityssalaisuuksia, mutta mahdollistaa työantajalle entistä tiukemman otteen työntekijöihinsä. Työntekijän kynnys ottaa osaa työtaisteluihin ja ay-liikkeeseen kasvaa, kun työnantaja voi selvittää yhteydenpitoa sähköpostilla luottamusmiehiin.

Työntekijät yhteisrintamaan

Työtaistelujen onnistumiseksi työpaikoilla tarvitaan paitsi rohkeutta marssia yhdessä ulos myös sisäistä luottamusta. Ay-liikkeellä ei ole kykyä luoda pelotetta työnantajalle, jollei joukkovoima löydy kentältä.

Hyttisen kokemuksen mukaan työntekijät sekä uskovat työnantajien selitykset huonosta taloudellisesta tilanteesta ja hyväksyvät siksi mm. palkkojen leikkaukset, mutta myös pelkäävät työpaikkojensa puolesta.

Suoranta näkee ay-kentän hajaannuksen ydinsyiksi niin puoluepolitiikan kuin liittojen välisen kilpailun. Jotta ay-liike voisi muodostaa lujan rintaman, sekä ajaakseen työntekijöiden etua että puolustaakseen sosiaaliturvaa ja perusoikeuksia, vaatii se solidaarisuutta liittojen kesken ja tietoisuuden yhteisistä eduista. Jos ay-liike ei onnistu huolehtimaan pätkätyöläisen asemasta yhteiskunnassa, on riski, että epätyypillisistä työsuhteista muodostuu työmarkkinoita hallitseva käytäntö, mikä koventaa työelämää myös pysyvien työsuhteiden osalta.

MIKKO KORHONEN
Opiskelija, Helsingin yliopisto

2. helmikuuta 2009

Palestiinalaiset kärsivät joka päivä


Palestiinalaiset kärsivät joka päivä


Maanantai-iltana ravintola Pivnice Milenka täyttyi kuulijoista, kun Maisoun Kanaan Palestiinan siirtokuntayhdistyksestä ja dosentti Pertti Multanen keskustelivat Maanantaiklubilla Palestiinan nykytilanteesta. Tulitauon alkamisesta on kulunut jo toista viikkoa, mutta tulitaukoa ovat rikkoneet molemmat osapuolet.

Gazan terveysministeriön mukaan joulukuun 27 ja tammikuun 28 välisenä aikana Israelin pommittamassa Gazassa on kuollut 1 336 palestiinalaista, joista 110 lapsia, haavoittunut 5450, joista 1870 lapsia. Pommitus tuhosi noin 21 000 asuntoa ajaen noin 51 000 ihmistä taivasalle. 219 tehdasta on raunioina kuten myös useita kouluja, joita YK käytti avustustarvikkeiden varastoina.

YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon on vetoomuksessaan pyytänyt 613 miljoonaa dollaria hätäapua Gazan 1,4:lle miljoonalle asukkaalle, joista monet ovat menettäneet perheensä, kotinsa, omaisuutensa ja elinkeinonsa. YK:n humanitaarisen avun apulaispääsihteeri John Holmes sanoo avustusoperaation onnistumisen riippuvan kuitenkin niin tulitauon kestävyydestä kuin avustustarvikkeiden, kaupallisten tuotteiden, avustustyöntekijöiden ja rahan pääsystä Gazaan.

— Palestiinalaisten elämä Gazassa ja Länsirannalla on ollut viimeiset 60 vuotta yhtä hätää ja kärsimystä, myös muulloin kuin pommituksien aikaan. Palestiinalaisten elämä tehdään mahdottomaksi monin tavoin ja he elävät vankeina omassa maassaan. Palestiinalaiset kärsivät joka päivä, kertoi Maisoun Kanaan.


— Esimerkiksi tiesulkujen ja tarkastusasemien vuoksi matka sairaalaan voi kestää tunteja vaikka matkaa olisi vain muutama kilometri. Ihmisten on vaikea päästä viljelyksilleen ja esimerkiksi monet vanhukset joutuvat tekemään yksin peltotyöt, kun perheen tai muun työvoiman pääsy töihin estetään.

Palestiinan nykytilannetta ei tunneta

Media tarjoaa Palestiinan tilanteesta vain hyvin vähän tietoa ja yleensä näkökulmasta, joka ei valaise asioiden todellista luonnetta. Palestiinalaisten näkökulma ei pääse juuri koskaan esille Suomen mediassa. Harva kustantamo uskaltaa julkaista Israelia kritisoivaa kirjallisuutta.

— Suomalaiset tuntevat Palestiinan lähinnä Raamatun tapahtumapaikkana ja muinaista Palestiinaa käsittelevää uskonnollista kirjallisuutta julkaistaankin vuosittain, kertoo Multanen.

Palestiinan nykytilanteesta sen sijaan suomalaiset joutuvat hakemaan tietoa lähes yksinomaan ulkomaisesta kirjallisuudesta ja internetistä.

Multanen loi katsauksen Palestiinan nykypäivään ja historiaan, valaisten aihetta monesta
näkökulmasta. Palestiinalaisten ja Israelin konflikti pommituksineen ei ole erillään muusta Lähi-Idän kehityksestä, vaan se on osa USA:n ja sen liittolaisten politiikkaa ja strategisia pyrkimyksiä. Multanen kertoi sanoneensa jo ennen Irakin sotaa, että suurin häviäjä Irakin sodasta tulee olemaan palestiinalaiset.

Kysyttäessä Palestiinan tulevaisuudesta, vastasi Multanen tilanteen näyttävän erittäin huonolta nyt, muttei mikään tee tyhjäksi palestiinalaisten pyrkimyksiä saavuttaa itsenäisyys ja vapaus miehittäjistä.

MIKKO KORHONEN
Tiedonantaja nro 5/2009

5. tammikuuta 2009

Paradoksien paratiisisaari 50 vuotta


Paradoksien paratiisisaari 50 vuotta

Kuubasta keskusteltiin Maanantaiklubilla


Ravintola Pivnice Milenkan sali oli tupaten täynnä loppiaisaattona. Maanantai-klubin aiheena oli yksinkertaisesti: Kuuba-ilta. Se riitti. Paikalla oli ilmeisen paljon Kuuban kävijöitä, jotka ajattelevat tuosta paradoksien paratiisisaaresta Omara Portuondon laulamin sanoin: Cuba, che linda es Cuba!


Kuuban vallankumous täytti 50 vuotta vuoden vaihteessa. Kansainvälinen valtamedia pyrki vaikenemaan asiasta tai vähättelemään Kuuban valla
nkumouksen saavutuksia kysyen, onko tuo nyt ollut vaivan väärtti. On se.
– Kuuba on ainoa maa Latinalaisessa Amerikassa, jossa lapsien ei tarvitse olla kaduilla pesemässä autojen tuulilaseja ansaitakseen muutaman kolikon, mainitsi Kuuban suurlähettiläs Sergio Gonzales illan keskustelussa.


Kuuba on satsannut ihmisyyden kannalta kaikkein tärkeimpään eli lasten hyvinvointiin sekä ilmaiseen terveydenhuoltoon ja koulutukseen. Lääkäri Esa Tulkki kertoi, että lapsikuolleisuus Kuubassa on alempi kuin Kanadassa ja Yhdysvalloissa ja että Kuubassa on oma perhelääkäri 300–500 asukasta kohden. Suomessa yhden lääkärin
vastuulla on vähintään 2000–3000 asukasta.

Paljon muuhun ei köyhällä, USA:n määräämän kauppasaarron kurjistamalla maalla ole ollut varaa – paitsi kulttuuriin. Vallankumouksen voiton jälkeen Fidel Castro perusti heti useita kulttuurilaitoksia, muun muassa valtion kirjapainon. Eräs ensimmäisiä valtion painamia kirjoja ei suinkaan ollut Marxin Pääoma, vaan Cervantesin Don Quijote. Sitä painettiin 100 000 kappaletta ja jaettiin kansalle naurettavan halpaan hintaan. Sama arvostava suhtautuminen kulttuuriin on jatkunut jo 50 vuotta.


Suomella oli kulttuurivaihtosopimus Kuuban kanssa vielä 1980-luvulla. Sitten tuli EU. Sen virallinen politiikka on ollut Yhdysvaltoja myötäilevää, Kuuballe nuivaa politiikkaa. Nyt keskustelut Suomen ja Kuuban kulttuurivaihdosta ovat virinneet uudelleen.

– On myös mahdollista solmia suhteita suoraan Kuuban kulttuurilaitoksiin ja tuoda Suomeen maan kulttuuria, Maiju Tawast korosti keskustelussa. – Pistäkää määräraha-anomuksia liikkeelle!

Yhtenäistä kansaa ei voi voittaa

Yhdysvaltojen politiikka 50 vuoden aikana on ollut kuristaa Kuuban vallankumous ulkoapäin, tiukalla kauppasaarrolla, kaikkinaisella eristämisellä ja sabotoinnilla. Se ei ole tepsinyt. Pikemminkin on käynyt päinvastoin: yhteinen mahtava vihollinen on yhdistänyt Kuuban kansaa puolustamaan omaa maataan ja vallankumoustaan. Kansan yhtenäisyyttä korostava yksipuoluejärjestelmä saa myös kansan kannatusta ja oikeutuksen juuri Yhdysvaltojen uhkan vuoksi.

– Viisaampaa saattaisi olla purkaa kauppasaarto ja kaikki pakotteet. Silloin Kuuban yhteiskunta alkaisi muuttua pikku hiljaa sisältä päin, alustavan puheenvuoron käyttänyt toimittaja Antti Halinen arvioi. – USA:n pian virkaansa astuvaan uuteen presidenttiin Barack Obamaan on maailmalla kohdistettu suuria toiveita, myös Kuuban politiikan suhteen. Ei hän yksin voi USA:n poliittiselle koneistolle yhtään mitään. Hän on itse sen tuote ja hänen tehtävänsä on säilyttää USA sellaisena kuin se on.

Halinen totesi alustavassa puheenvuorossaan, että Kuuban yhteiskunnan Akilleen kantapää on maatalous. Suotuisasta ilmastosta huolimatta maa on riippuvainen elintarvikkeiden tuonnista, 60–70-prosenttisesti. Maatalouden rakenne on perua sosialistisesta työnjaosta, jossa Kuuba määrättiin sokerin ja sitrushedelmien tuottajaksi. Monipuolista ruoan tuotantoa ei ole tarpeeksi kehitetty.

– Nykyisin maatalousmaasta 18 prosenttia on yksityisillä pienviljelijöillä, mutta he tuottavat 60 prosenttia elintarvikkeista. Jossain siis mättää ja pahasti.

Ja mikä se on se paradoksi? Suomeksi voisi sanoa, että asiat Kuubassa ovat näin, mutta toisaalta ne ovat myös noin, samaan aikaan. – Kuuban yhteiskunta tuottaa koko ajan paradokseja, Halinen totesi.

Klubi-illan loppuhuipennuksena Tero Toivanen trés -kitaroineen opasti yleisön kuubalaisen son-musiikin rytmien pariin. Ja pitihän se Guantanamera (guatanamolaistyttö) hoilata yhdessä lopuksi, yleisön pyynnöstä.

MARJALIISA SIIRA
Tiedonantaja nro 1/2009