2. maaliskuuta 2009

Halvennettu työ ja Lex Nokia


Halvennettu työ ja Lex Nokia

Uusista solmituista työsuhteista yli puolet on määräaikaisia tai osa-aikaisia, eli ns. epätyypillisiä. Tämä heikentää myös työntekijän asemaa työpaikalla. Pelko vakituisen paikan menettämisestä saa sekä tekemään kovemmin töitä että pysyttelemään poissa työtaisteluista.

Paitsi että työnantajajärjestöt pyrkivät kiistämään palkansaajajärjestöjen aseman neuvottelevana osapuolena, työnantajapuoli on pyrkinyt kiistämään koko sopimusyhteiskunnan. Kun taisteleva ay-liike on raivattu pois tieltä, jää työnantajille vapaus säätää työelämän lait.

Maaliskuisessa Maanantaiklubissa, ravintola Milenkassa, tutkija Anu Suoranta sekä Toimihenkilöunionin sopimusalavastaava Petteri Hyttinen alustivat keskustelua ay-liikkeen nykytilasta. Keskeinen kysymys oli, että miksi tähän on tultu ja miksi palkansaajajärjestöt eivät kykene muodostamaan yhteisrintamaa.

Kontrolli kiristyy

Hiljattain väitellyt Suoranta on tutkinut pätkätyötä sotien välisenä aikana naisvaltaisessa tekstiiliteollisuudessa, aikana ennen sopimusyhteiskunnan muodostumista. Pätkätyöt eivät ole uusi ilmiö vaan työmarkkinoiden kehitys näyttää suuntaavan menneisyyteen, aikaan ennen sopimusyhteiskunnan syntyä.

Hyttisenkin mukaan työelämä alkaa muistuttaa 30-lukua. Vaikka ay-liikkeellä on välillä ollut erävoittonsa, on työnantajapuoli 90-luvulta alkaen kiristänyt otettaan ja onnistunut vaikuttamaan toiminnalleen edullisen lainsäädännön syntymiseen. Esimerkiksi Nokia Siemens Networks lakkauttaa Espoossa tehtaan, vaikka se on firman kannattavimpia yksiköitä.

Myös Lex Nokia on osa tätä kehitystä. Se ei käytännössä auta suojaamaan yrityssalaisuuksia, mutta mahdollistaa työantajalle entistä tiukemman otteen työntekijöihinsä. Työntekijän kynnys ottaa osaa työtaisteluihin ja ay-liikkeeseen kasvaa, kun työnantaja voi selvittää yhteydenpitoa sähköpostilla luottamusmiehiin.

Työntekijät yhteisrintamaan

Työtaistelujen onnistumiseksi työpaikoilla tarvitaan paitsi rohkeutta marssia yhdessä ulos myös sisäistä luottamusta. Ay-liikkeellä ei ole kykyä luoda pelotetta työnantajalle, jollei joukkovoima löydy kentältä.

Hyttisen kokemuksen mukaan työntekijät sekä uskovat työnantajien selitykset huonosta taloudellisesta tilanteesta ja hyväksyvät siksi mm. palkkojen leikkaukset, mutta myös pelkäävät työpaikkojensa puolesta.

Suoranta näkee ay-kentän hajaannuksen ydinsyiksi niin puoluepolitiikan kuin liittojen välisen kilpailun. Jotta ay-liike voisi muodostaa lujan rintaman, sekä ajaakseen työntekijöiden etua että puolustaakseen sosiaaliturvaa ja perusoikeuksia, vaatii se solidaarisuutta liittojen kesken ja tietoisuuden yhteisistä eduista. Jos ay-liike ei onnistu huolehtimaan pätkätyöläisen asemasta yhteiskunnassa, on riski, että epätyypillisistä työsuhteista muodostuu työmarkkinoita hallitseva käytäntö, mikä koventaa työelämää myös pysyvien työsuhteiden osalta.

MIKKO KORHONEN
Opiskelija, Helsingin yliopisto