2. tammikuuta 2012

Presidentinvaalikeskustelu




Presidentinvaalit puhuttivat Maanantaiklubilla 


Maanantaiklubilla keskusteltiin tammikuun alussa presidentinvaaleista. Avauspuheenvuoroista vastasivat Rauhanpuolustajien puheenjohtaja Markku Kangaspuro ja Vaihtoehto EU:lle -järjestön hallituksen jäsen Milutin Krivokapic. Letkeään tunnelmaan johdatteli aluksi korttitempuillaan nuori taikuri Oskari.


Markku Kangaspuro aloitti käsittelemällä ensin kysymystä, mihin ja missä asetelmassa oikein ollaan valitsemassa presidenttiä. 

Merkittävin työkenttä sivuutettu 


- Aika paljon ennen vaaleja on puhuttu siitä, kuinka presidentistä on enemmän tai vähemmän tullut seremoniallistyyppinen arvojohtaja. Minusta se on tietyllä tapaa puppua. Suomen presidentillä on merkittävä rooli ulkopolitiikan johtajana kaikista perustuslakimuutoksista huolimatta. Se että hallitus vastaa EU-politiikasta, ei vielä tarkoita sitä, että presidentiltä olisi riisuttu kaikki valta. Presidentin valtaoikeuksien piiriin jää aika monta muuta merkittävää tekijää.


Kangaspuro muistutti, että Suomen presidentin valtaoikeuksien piiriin jää paljon vastuuta maamme ulkoisista suhteista.


- Presidentti vastaa ulkopolitiikasta muun muassa sellaisten maiden suhteen kuten USA, Kiina, Intia, Brasilia, Japani jne, eli koko maailman globaalisti nouseva taloudellinen alue, Aasian alue ovat presidentin heiniä. USA tuottaa edelleenkin valtaosan maailman bruttokansantuotteesta ja on sotilaallisesti maailman johtava valtio. Euroopan unioni on sekä väkiluvultaan, taloudelliselta painoarvoltaan että poliittiselta vaikutusvallaltaan globaalisti laskeva valta ja alue. Varsinaiset ulkopolitiikankin kannalta tärkeimmät alueet ovat tällä hetkellä jossain muualla. Venäjää tietenkään unohtamatta. Venäjästä tulee melko nopeasti maailman ehkä kahdeksanneksi suurin talous tässä meidän naapurissa.


Kangaspuro korosti, että presidentti vastaa myös Venäjä-suhteista, jotka ovat eittämättä maamme turvallisuuden, sekä pehmeän turvallisuuden että sotilaallisen turvallisuuden, kannalta meille tärkein tekijä ja tärkein naapuri.


- Tässä mielessä on jotenkin kummallista, että presidentinvaaleissa sen enempää ehdokkaat kuin mediakaan eivät ole keskittyneet niihin varsinaisiin ydinkysymyksiin ja tehtäviin, joihin me olemme presidenttiä valitsemassa.


Tietyllä tapaa tilannetta kuvaa Kangaspuron mukaan se, että keskustelu pyörii itse sisältöjen kannalta toisarvoisten tekijöiden piirissä, melko viihteellisellä puolella.


- Näissä vaaleissa valittavalla presidentillä ei ole juurikaan tekoa sen enempää eurokriisin suhteen, suomalaisen hyvinvointivaltion kehittämisen tai säilyttämisen suhteen kuin monien muidenkaan sellaisten asioiden kanssa, joista kansalaiset ovat huolissaan. 

Nato-kysymys 


Kangaspuron mielestä kuvaavaa on myös se, että presidentti, joka päättää merkittävässä määrin siitä, mikä Suomen Nato-politiikka tulee olemaan ja millä eväillä ja opeilla Suomi lähettää Nato-johtoisiin tai ei-Nato-johtoisiin rauhanturva- tai rauhanpakottamisoperaatioihin joukkoja, mutta näistä asioista eivät näissä vaaleissa enempää ehdokkaat kuin mediakaan ole juuri puhuneet.


- Ehkä Nato-kysymys nyt tuli tietyllä tapaa Paavo Väyrysen sinnikkyyden ansiosta nostettua jakavaksi tekijäksi, kun Väyrynen lähti haastamaan Sauli Niinistöä, joka tunnetaan Nato-miehenä. Tässä suhteessa meillä on Kangaspuron mukaan mielenkiintoinen tilanne, joka näkyy tuoreimmissa gallupeissa, Naton kannatuksen heikkenemisessä äänestäjien keskuudessa.


- Se, että yksikään presidenttiehdokas, edes Nato-myönteiset ehdokkaat, eivät ole hirvinneet asettua kannattamaan Nato-jäsenyyttä, heijastuu todennäköisesti myös kansalaismielipiteessä. Natoon epävarmasti suhtautuvien määrä on noussut ja Natoon kielteisesti suhtautuvien määrä on myöskin vahvistunut yhtä korkealle kuin se oli viimeksi Irakin sodan aikoihin.


Kangaspuron mukaan ongelma on se, että niistä asioista, joihin presidentti valitaan vaikuttamaan ja tekemään politiikkaa, ei kauhean paljon keskustella ja ne eivät ole ainakaan tähän mennessä muodostuneet jakavaksi tekijäksi. Niistä asioista taas, jotka kuuluvat muille toimielimille, eduskunnalle, hallitukselle tai puhtaasti viihteen piiriin, kansalaiset ja julkisuus näyttävät olevan enemmän kiinnostuneita. 

Eurokriisi 


Kangaspuron mukaan sille ei tavallaan voi nyt mitään, että eurokriisi ja sen mukana tulevat isot taloudelliset, poliittiset ja sosiaaliset kysymykset tulevat monien ihmisten arkielämään työpaikkojen vaarantumisen, veronkorotusten ja leikkauslistojen muodossa, jotka johtuvat eurokriisistä, EU:sta ja meidän hallituksemme talouspolitiikasta, ja tämä tavallaan tuottaa sen ongelman, että me vaaleissa todennäköisesti teemme vaaliuurnilla nyt valintoja näistä kysymyksistä.


- Siitä, ovatko Mogadishu Avenuen kaduilla asuvat maahanmuuttajat syyllisiä meidän hyvinvointiyhteiskunnan romuttamiseen vai ei. Pitäisikö kreikkalaisten törsäilyn tulokset kustantaa suomalaisten veronmaksajien veronkiristyksillä ja budjettileikkureilla vai ei vai mistä on kysymys. Eli ihmisten arkitajunnassa ja keskustelussa olevat seikat ja linjanvedot näyttävät asettuvan enemmänkin tälle akselille, josta olisi pitänyt puhua eduskuntavaaleissa ja tulevissa kunnallisvaaleissa. 

Ketä en halua? 


Milutin Krivokapic pohdisteli omassa avauspuheenvuorossaan asiaa siitä näkökulmasta, että arvojohtajaa ollaan kovasti valitsemassa, ja kävi tästä lähtökohdasta ehdokkaita läpi.


- Kun en tunne ketään näistä ehdokkaista ikään kuin omakseni, niin on myös hirveän vaikeata puoltaa ketään. Silloin lähden siitä helpoimmasta päästä eli ketä en halua. Sellainen ehdokas on Nato-myönteinen, uusliberalismiin hyvin kritiikittömästi suhtautuva ja pahimmassa tapauksessa jopa rasistinen presidentti.


Katsottuaan yhden vaaliväittelyn, hän totesi että hienoa, eihän siellä sellaisia olekaan. Suorastaan hämmästyttävää.


- Mutta kyllähän ehdokkaista jonkinlaisia eroja löytyy. Jos kansallisia arvojohtajia lähtee valitsemaan, niin siltä kantilta voi jonkinlaisia eroja löytää.


Sen jälkeen hän ruoti ehdokkaat läpi ilman armoa.


Alustavien puheenvuorojen jälkeen käytiin vilkas keskustelu, jossa pohdittiin muun muassa sitä, mihin satsataan Niinistön voittamiseksi. Jos jännitetään vain sitä, kuka tulee toiseksi, jää helposti pimentoon, kuka on vastapaino Niinistölle ja miten häntä voitaisiin horjuttaa.


ERKKI SUSI
Tiedonantaja nro 1/2012