7. toukokuuta 2012

Elvi Sinervo -ilta


Maailmanluokan Sinervo 


Suuri taide koskettaa laajasti ja syvästi. Ja tälläkin mittarilla Elvi Sinervon runous on mitä suurinta taidetta, tämä tuli selvästi esille toukokuun Maanantaiklubilla Sinervon runokokoelman julkistamistilaisuudessa.

Tupaten täyteen ahdetussa ravintola Milenkassa keskusteltiin Sinervosta ja hänen tuotannostaan sekä kuultiin Sinervon runoihin sävellettyjä lauluja.

Maanantaiklubin vetäjä Yrjö Hakanen esitteli Tiedonantajan kustannusyhtiön TA-Tiedon uunituoretta runokokoelmaa, johon on koottu lyriikkaa vuosilta 1931-1956.

Kirjaan jälkisanat kirjoittanut Peter von Bagh haastatteli Sinervoa 1970-luvun lopulla ollessaan perustamassa Love Kirjoja. Sinervon tuotannon julkaiseminen oli eräs Love Kirjojen haave.

Bagh piti sukupolvensa etuoikeutena, että he saivat nuorina tutustua Sinervon kaltaisiin vasemmistotaiteilijoihin.

– Elvi Sinervon runot kietoutuivat poliittisen laululiikkeen nousuun ja olivat sen elimellinen osa.
 
Porvarilehdistö vaikeni

Peter von Bagh totesi, että Sinervo vaiettiin aikoinaan porvarilehdistössä kuoliaaksi.

– Esimerkiksi kun Helsingin Sanomien pääkriitikko Pekka Tarkka listasi Suomen sata merkittävintä kirjailijaa ei Sinervo mahtunut joukkoon.

– Elvi Sinervo oli ilman muuta maailmanluokan kirjailija ja on todellinen kulttuuriteko, että TA-Tieto nyt tämän runokokoelman julkaisee, sanoi Bagh.

Maanantaiklubin keskustelussa mukana ollut Sinervon tytär, suomentaja Liisa Ryömä totesi, että Sinervoa käännettiin ja julkaistiin laajasti ulkomailla, mutta koska monet maat olivat sosialistisia ja kustantamot vasemmistolaisia, ei tähän kotimainen valtamedia kiinnittänyt huomiota.

Keskustelussa esille nousi Sinervon vankila-aika jatkosodan aikana 1940-luvulla. Sinervo teki osan tunnetuimmista runoistaan istuessaan vakaumuksensa vuoksi telkien takana Turussa ja Hämeenlinnassa. Sinervo oli mukana perustamassa vasemmistolaista kulttuuriyhdistys Kiilaa 1936 ja välirauhan aikana Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuraa, jotka leimattiin maanpetoksellisiksi.

Kansainvälisesti vertaillen Sinervo oli liittoutuneiden puolella fasismia vastaan. Esimerkiksi Ranskassa Sinervoa ylistettäisiin vastarintakirjailijana aivan toisella tavalla kuin mitä koto-Suomessa on tehty.
 
Ura suomentajana 

Elvi Sinervon runojen julkaisu loppui 1950-luvun puolessa välissä. Taustalla oli aviomiehen kuolema, joka pakotti yksinhuoltajaäidin siirtymään rahakkaamman työn pariin. Sinervo tekikin merkittävän uran suomentajana.

Peter von Bagh muisteli, että Pentti Saarikosken ohella Sinervon nimi kirjassa oli varma merkki laadusta: tämä teos kannattaa lukea.

Liisa Ryömä kertoi, miten Sinervo teki käännösyhteistyötä muun muassa vaasalaisen ystävänsä Venny Kontturin kanssa. Hauskana yksityiskohtana Ryömä paljasti, että kaksikko oli sittemmin koukussa aikansa suosituimpaan tv-saippuasarjaan Peyton Placeen. Tämä kirvoitti Maanantaiklubin yleisöstä hyvät naurut: kulttuuripaheensa kullakin!

Keskustelussa moni innostui kertomaan omia kokemuksiaan Sinervosta ja hänen tuotannostaan.

Leo Partaselle Sinervo tuli Kuopiossa tutuksi paikallisen vasemmiston voimahahmon Anna Hiltusen kautta, joka oli ollut Sinervon sellikaverina Hämeenlinnassa. Kuvataiteilija Kari Lindström kertoi Sinervon tarinan rauhankonferenssista Pariisissa, missä samaan pöytäseurueeseen sattui myös muuan Pablo Picasso...
 
Maagista tulkintaa 

Mutta eihän Elvi Sinervosta voida järjestää keskusteluiltaa ilman runoja. Liisa Ryömä luki muun muassa Kolme naurua - sekä Minun mummoni -runot.

Peter von Bagh totesi, että Elvi Sinervon omatkin runonlausuntaesiintymiset olivat maagisia. Myös Agit Prop -yhtyeen tulkinnat Sinervon runoihin sävelletyistä lauluista nostavat monella tunteet pintaan.

Samanlaista magiaa oli havaittavissa Maanantaiklubin illan päätteeksi, kun lahtelaisen Teatteri Jukon lahjakas näyttelijä-laulaja Minja Koski esitti Sinervon tekstejä säestäjänään kukapa muu kuin säveltäjämestari Kaj Chydenius itse.

Yleisökin yhtyi Sinervon kenties tunnetuimpaan runoon Natalia, joka perustuu todelliseen henkilöön. Kertomus kaukana kotomaastaan vankilassa viruvasta naisesta kirvoitti monen läsnäolijan silmäkulmaan kyyneleen. Se jos jokin on taidetta.

MARKO KORVELA
Tiedonantaja nro 18/2012