4. maaliskuuta 2013

Onko kaivosteollisuus "uusi Nokia" vai "uusia Talvivaaroja"?


Hyvä vai paha kaivosala?

Suomessa harjoitettava kaivosteollisuus nousi otsikoihin viime marraskuussa, kun Sotkamon Talvivaaran kaivoksen kipsisakka-altaassa havaittiin vuoto. Onnettomuus laajeni Suomen historian pahimpiin luettavaksi ympäristökatastrofiksi, jonka seurauksia puidaan vielä pitkään.

Sittemmin on paljastunut mittavia laiminlyöntejä, lupaepäselvyyksiä, väärinkäytös- ja jopa korruptioepäilyjä - eikä vain Talvivaaran osalta vaan yleisemmin kaivosbisneksessä.

Presidentti Sauli Niinistö ehti jo aikoinaan hehkuttaa, että kaivosala voisi olla Suomen ”uusi Nokia”. Onko kaivosala rikkautta jauhava Sampo vai luonnonvarat rosvoava ja saastuttava loinen? Muun muassa tähän haettiin vastausta Maanantaiklubilla ravintola Milenkassa maaliskuun alussa.

Uusia kaivoshankkeita

Kaivannaisteollisuuden etujärjestön toiminnanjohtaja Pekka Suomela kertoi, että Suomessa on toiminnassa noin 50 kaivosta tai louhosta - erilaisia, ja monet pieniä. Myös useita uusia kaivoshankkeita on vireillä.

- Kaivoksilla työskentelee tällä hetkellä noin 4 500 henkeä ja tulevaisuudessa ehkä 5 500 lisää. Eli mistään uudesta Nokiasta ei voida puhua, laskeskeli Suomela.


Suhteellisen pienikokoisen kaivosalan merkittävyyttä korostaa sen sijoittuminen syrjäseuduille, etupäässä Pohjois-Suomeen.

- Yksi välitön kaivostyöpaikka tuottaa 2-5 muuta työpaikkaa, totesi Suomela.

Kaivosteollisuuden lisäksi on metallin jatkojalostusta muun muassa Torniossa, Kokkolassa, Raahessa, Harjavallassa. Raaka-aineista yli 80 prosenttia on tuontitavaraa ulkomailta.

Aiemmin raaka-aineita saatiin halvalla maailmanmarkkinoilta. 2000-luvun taitteessa alkoivat suomalaiset, niukemmatkin resurssit kiinnostaa.

- Suomessa ei ole suuria esiintymiä, mutta teknologiaosaamista, hyvä infrastruktuuri ja rauhallinen yhteiskunta, listasi Suomela houkuttavuutta lisääviä tekijöitä.

Kuka omistaa malmivarat?

Suomen Luonnonsuojeluliiton johtava asiantuntija Ilpo Kuronen lähestyi Maanantaiklubilla kaivosalaa toisesta näkökulmasta. Hän pohti, miten lainsäädäntö kohtelee malmivaroja eri tavalla kuin muita luonnosta saatavia rikkauksia, kuten riistaa tai vettä.

- Monesti ajatellaan, että maanomistajalla on oikeus malmiin. Kuitenkin malmia etsivän ja louhivan tahon omistusoikeus menee maanomistajan yli.

Kurosen mukaan malmin omistusoikeutta pitäisi pohtia pitemmälle. Valtio voisi omistaa kaikki malmivarat, tosin esimerkiksi nykyisen hallituksen intressit eivät välttämättä poikkea kaivosyhtiöiden intresseistä.

- Joka tapauksessa rima on korkealla ennen kuin pelkät luonnonsuojelulliset arvot estävät kaivoksen rakentamisen, arvioi Kuronen.

Hänen mielestään suuri tekijä Talvivaaran ympärille nousseessa kohussa on, että siinä kärsijäosapuolena ovat ympäristön lisäksi ihmiset.

Suomelan mukaan malmien omistusoikeuteen vaikuttaa se, että varojen etsintä on kallista ja aikaa vievää puuhaa. Siihen tarvitaan yksityistä rahaa, joka sietää riskejä.

”Talvivaarassa mokattiin”

Ilpo Kuronen totesi, että kaivosteollisuuden haitat pystytään melko hyvin ratkaisemaan nykyisellä teknologialla - tiettyyn rajaan asti. Mutta se nostaa teollisuuden kustannuksia.

- Jos noudatettaisiin voimassa olevaa lainsäädäntöä, oltaisiin jo aika pitkällä. Mutta ympäristöhallintoon tarvitaan lisää resursseja ja itsenäisyyttä.

Suomelan mukaan Talvivaarassa mokattiin: rikottiin lakeja ja laiminlyötiin viranomaisvelvoitteita.

- Joissakin hankkeissa on osaamattomuutta ja liian kiireen tuomia ongelmia. Ala ei aina halua tai osaa kertoa toiminnastaan selkokielellä.

Keskustelussa esiin nousivat eturistiriidat muiden elinkeinojen kanssa. Miksi kaivosteollisuus on eri asemassa kuin matkailu tai muut paikalliset elinkeinot?

Suomela myönsi, ettei esimerkiksi Talvivaaran osalta ole koskaan tehty laajoja, kokonaistaloudellisia arvioita. Vaihtoehtoja ei juurikaan mietitä.

Luonnonvarojen tuhlailu

Maanantaiklubilla pohdittiin myös syvällisempiä kysymyksiä. Onko kaikki maasta löytyvät malmivarat pakko riistää mahdollisimman nopeasti? Onko ylipäätään järkeä kuluttaa luonnonvaroja nykyisellä, usealla mittarilla kestämättömäksi todetulla tavalla?

Keskustelussa todettiin, ettei mikään poliittinen voima nyt pakota teollisuutta suhtautumaan vakavasti luonnonvarojen tuhlailuun.

Kuronen totesi, että Suomen nykyhallituksenkin ohjelma on uusliberalistinen: muut arvot ovat ympäristöä tärkeämpiä ja valtion hallintoa supistetaan ideologisista syistä. Toisaalta perussuomalaisten ja keskustan poliittinen linja ei ole sen kummempi.

- Muutos tapahtuu ehkä vasta pakon ja erityisen vakavien onnettomuuksien kautta, ounasteli Kuronen.

MARKO KORVELA
Eespäin nro 1/2013


www.stoptalvivaara.org

Lauluja esitti Uusi Millenium -yhtye