Toisenlaisen kuntakartan äärellä
Huhtikuun Maanantaiklubilla Helsingissä keskusteltiin kuntapolitiikasta uunituoreen Toisenlainen kuntakartta -artikkelikokoelman pohjalta.
Klubin juontaja ja kirjan toimittaja Yrjö Hakanen esitteli sen tekijöitä ja sisältöä. Paikalla oli kirjoittajista Hakasen lisäksi Helsingin sosiaali- ja kriisipäivystyksen päällikkö Olli Salin, Kuntaliiton ympäristöpäällikkö Maija Hakanen sekä helsinkiläinen opettaja Kalle Hernberg. Kommenttipuheenvuoron käytti kansanedustaja ja Helsingin kaupunginvaltuutettu Outi Alanko-Kahiluoto.
Yrjö Hakanen totesi, että harvoin on nähty nykyisenkaltaista tilannetta, missä eräs hallituksen päätavoitteista – kuntien rakenneuudistus – tulee tyrmätyksi sekä kansalaisten että kuntapäättäjien taholta. Myös kunta-alan asiantuntijat lyttäävät uudistuksen täysin.
Laajapohjainen hallitus ei saa uudistusta vietyä läpi muuta kuin pakolla. Kuinka moni kansanedustaja on valmis kävelemään oman äänestäjäkuntansa yli? ihmetteli Yrjö Hakanen.
Palvelut tarpeiden mukaan
Olli Salinin mukaan Suomessa on 2000-luvun kuluessa syöty pohjaa kansalaisten perusoikeuksilta, joiden tarkoitus olisi taata hyvä elämä, toimeentuloja apu tilanteissa, jolloin ihminen ei enää itse pärjää.
Salin korosti, että kunnilla on perustuslaissa määriteltyjä velvoitteita, jotka kuntien on täytettävä. Esimerkiksi kunnan on turvattava sosiaali- ja terveyspalvelut asukkaille sekä kiireellisissä tapauksissa kaikille täällä oleskeleville.
– On kummallista, että näitä palveluja ei haluta toteuttaa esimerkiksi Helsingissä, missä on kyllä rahaa. Viime vuonna Helsingin kaupunki liikelaitoksineen teki yli 200 miljoonan euron voiton, totesi Salin.
Hänen mukaansa kunnallisia palveluja täytyy tarkastella asukkaiden tarpeiden, ei organisaatiokaavioiden näkökulmasta. Palvelut pitää tuottaa kunnan omana toimintana. Markkinoiden varaan ei ole syytä laittaa asioita jotka eivät sinne sovi.
Salin mainitsi taannoisen kaupunginjohtaja Pajusen laatiman lähipalvelujen leikkauslistan kaatamisen hyvänä esimerkkinä siitä, miten asukkaat voivat vaikuttaa kunnallisten palvelujen tuottamiseen.
Mihin unohtui kestävä kehitys?
Brasilian Rio de Janeirossa järjestetään kesäkuussa YK:n kestävän kehityksen kokous. Maija Hakanen tarkasteli kestävää kehitystä paikallisesta näkökulmasta. Hän totesi, että kuntatasolla kestävä kehitys on konkreettinen asia, johon kuuluvat muun muassa uusiutuvan energian käyttö sekä erilaiset kuntalaisten osallistumisen mahdollisuudet
Hallituksen kuntarakenneuudistuksessa kestävän kehityksen periaatteet eivät näy.
– Uudistuksessa puhutaan keskittämisestä, suuruuden ekonomiasta, hallinnon tehokkuudesta ja työssäkäyntialueista, mutta niiden ympäristövaikutuksia ei arvioida. Esimerkiksi käsitys siitä, että palvelujen keskittäminen vähentäisi ilmastopäästöjä on valetta. Lähipalvelut ovat ekologisempia kuin suuret, keskitetyt yksiköt, sanoi Maija Hakanen.
Hänen mukaansa on erikoista, että markkinahenkisyyden läpi ei nähdä kuntien kestävän kehityksen mahdollisuuksia.
Peruskoulu eriarvoistuu
Kalle Hernberg on kirjoittanut pamflettiin yhdessä kasvatustieteitä opiskelevan Anna-Mili Tölkön kanssa artikkelin peruskoulun tilasta ja ongelmista. Hallituksen kuntauudistuksessa ei juurikaan ole mainintoja koulutuksen osalta.
Hernberg muistutti, että kuntasektori on viime vuosikymmenet ollut jatkuvasti murroksessa. Hän itse asui Rovaniemellä, kun sitä ympäröinyt maalaiskunta liitettiin osaksi kaupunkia vuonna 2006. Rovaniemellä otettiin samalla käyttöön tilaaja-tuottaja-järjestelmä, joka johti Hernbergin mukaan muun muassa paikallisten kyläkoulujen kuihtumiseen.
Hernberg ja Tölkkö tarkastelevatkin kirjassa peruskoulutusjärjestelmään tunkeutuvaa uusliberalistista ideologiaa. Se on pirstonut koulujärjestelmää ja lisänyt byrokratiaa. Usein esimerkiksi rehtorilta menee kaikki aika papereiden pyörittelyyn, jolloin ote pedagogiseen työhön uhkaa kadota kokonaan.
– PISA-tutkimuksen tulokset ovat keskimäärin hyviä, mutta vanhempien koulutustaso määrää edelleen lapsenkin tulevaisuutta, pohti Hernberg.
Hän pelkäsi että hallituksen kevään budjettikehysriihessä tekemät leikkaukset tulevat edelleen vauhdittamaan eriarvoistumista kuntien välillä mutta myös niiden sisällä. l
Yksityistäminen on poliittinen valinta
Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.) kehui kirjaa lukemisen arvoiseksi. Hänen mukaansa tärkeintä on, miten kuntalaiset saavat palveluja, rakenteet tulevat vasta sen jälkeen.
– Palvelujen sisältö ratkaisee. Rakenteiden pitäisi edesauttaa sitä, että kansalaiset olisivat tasavertaisessa asemassa palvelujen saatavuudessa, totesi Alanko-Kahiluoto.
Hän pelkäsi, että etenkin eduskuntakeskustelussa sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen on jäänyt kuntarakenteen uudistamisen jalkoihin.
Alanko-Kahiluoto ei ole innostunut palveluiden yksityistämistrendistä. Hänen mukaansa kuntauudistus ei välttämättä tarkoita yksityistämisen lisääntymistä, vaan kyse on poliittisesta valinnasta; nykyinenkin tilanne mahdollistaa palvelujen yksityistämisen mikäli niin päätetään.
Keskustelussa pohdittiin demokratian ja vaikuttamisen kysymyksiä. Moni koki, että virkamiehet ovat kaapanneet itselleen suuren osan kunnissa käytettävissä olevasta päätäntävallasta.
MARKO KORVELA
Tiedonantaja nro 14/2012
