Lähi-itä, Etelä-Amerikka, USA... Mihin suuntaan maailma on menossa?

Maanantaiklubi – vaihtoehtoista keskustelukulttuuria

Kriittistä keskustelua ja kulttuuria jo yli kuuden vuoden ajan menestyksekkäästi yhdistellyt Maanantaiklubi sai uudet puitteet helmikuun alussa, kun se siirtyi olutravintola Milenkaan.

Tšekkiläistyylinen Pivnice Milenka sijaitsee Sörnäisten rantatien ja Hämeentien välissä osoitteessa Haapaniemenkatu 3-5. Maanantaiklubin intiimin vuorovaikutuksen kannalta ravintola on mainio valinta. Tämän saivat kokea kaikki ne kuutisenkymmentä henkeä, jotka helmikuun neljännen päivän iltana saapuivat kodikkaaseen Milenkaan keskustelun ja musiikin houkuttelemina.

Illan aloitti teatteriohjaaja Rauni Salminen esittämällä espanjalaisen lakkolaulun Tehyn työtaiston kunniaksi. Akustisella kitaralla itseään säestänyt Salminen lauloi tunteikkaasti myös mm. veljeydestä sekä kapitalismista Ángel Parran ja Joan Baezin sanoin ja sävelin.

Irakin sodan miljoonat uhrit

Kapitalismi ja imperialismi olivat vahvasti läsnä myös keskustelun ensimmäisessä avauksessa, jonka piti Helsingin yliopiston kehitysmaatutkimuksen laitoksen lehtori, dosentti Pertti Multanen. Multanen pohti Lähi-idän räjähdysherkkää tilannetta ja Yhdysvaltain toimia alueella.

Hänen mukaansa Irakissa on Persianlahden sodasta lähtien, 1990-luvun alun jälkeen kuollut sotien ja pakotteiden seurauksena jo kaksi-kolme miljoonaa siviiliä. Tämä tulee heijastumaan koko Lähi-idän kehitykseen vuosikausiksi.

USA ja Israel pyrkivät muokkaamaan alueen kartan uuteen uskoon pilkkomalla nykyiset Lähi-idän valtiot pienemmiksi etnisten ja uskonnollisten rajalinjojen mukaisesti. Tällöin ne ovat helpommin hallittavissa, ja myös Israel voi uskontoon pohjautuvana valtiona perustella paremmin arabien ja palestiinalaisten karkoittamisen alueeltaan.

Multanen uskoo, että pitkällä tähtäimellä syy Yhdysvaltojen aggressiiviseen aktiivisuuteen Lähi-idässä löytyy Kiinan, Intian ja Venäjän kasvavasta mahdista. Vaikka USA:n miehitysjoukkojen mandaatti Irakissa umpeutuu pian, arvelee Multanen sotilaiden jäävän maahan vuosikausiksi. Uudet konfliktit alueella ovat mahdollisia. Maallisten johtajien valta vähenee protestien kanavoituessa uskonnollisten liikkeiden kautta.

Etelä-Amerikan vasemmisto

Etelä-Amerikan kehityksestä puhui illan toinen alustaja, Helsingin yliopiston valtio-opin professori Teivo Teivainen. Kansainvälinen finanssipääoma näyttelee alueella niin vahvaa roolia, että vasemmistolaisten presidenttien on vaikea toteuttaa siitä riippumatonta politiikkaa.

Esimerkiksi Luiz Inácio Lula da Silvan ensimmäinen kausi Brasilian presidenttinä oli pettymys monille, jotka odottivat hänen nostavan maan vihdoin Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston ikeen alta.

Hugo Chávezin ideoima, vasta perustettu Etelän pankki pyrkii vähentämään näiden organisaatioiden valtaa rahoittamalla alueellisia kehityshankkeita. Teivainen ei usko pankin perustamisen vaikuttavan suuresti kansainvälisten rahoituslaitosten valtaan, mutta sanoo sen olevan tärkeä askel matkalla kohti kansallista itsemääräämisoikeutta. Teivainen pitää positiivisena vaatimuksia talouden politisoimisesta. Hänen mukaansa ihmiset alkavat ymmärtää, että talous ei olekaan demokratian ulkopuolinen, itsenäinen toimija.

Alustuksista virinnyt keskustelu virtasi vuolaana. Siinä sivuttiin niin USA:n sotilastukikohtien asemaa kuin Kiinan investointeja. Lopuksi kaikki poistuivat koteihinsa hyvillä mielin päät täynnä uusia ajatuksia.

Maanantaiklubia yhdessä Yrjö Hakasen kanssa vetävä Irene Auer oli tyytyväinen illan antiin. Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina pidettävä klubi on vakiinnuttanut asemansa vaihtoehtoisena keskustelufoorumina. Toimintaa kuitenkin kehitetään jatkuvasti, ja Auer toivoo lukijoilta ehdotuksia aiheiksi, alustajiksi ja artisteiksi. Maanantaiklubille on vapaa pääsy ja sen kotisivut löytyvät osoitteesta http://maanantaiklubi.blogspot.com/

LAURI ALHOJÄRVI
Kirjoittaja on Alppilassa asuva muusikko ja Afrikan-tutkimuksen opiskelija
Eespäin nro 1/2008

Kirjallisuusilta

Proosa on bulkkia, runous designia

Kirjailijalla on velvollisuus ottaa kantaa
yhteiskunnallisiin kysymyksiin

Vuoden 2007 kirjallisuuden Finlandia-palkinto sujahti Hannu Väisäselle. Päivää ennen toimittaja Kaisu Mikkolan tekemää voittajan valintaa oli Maanantaiklubille saatu keskustelemaan kaksi nuorta kirjailijaa, vantaalainen Rita Dahl sekä helsinkiläinen Jani Saxell, joilla Finlandia siintää vielä toistaiseksi tulevaisuudessa.

Rita Dahlilta on ilmestynyt tänä vuonna kaksi teosta, runokokoelma Aforismien aika sekä Portugalin-matkasta kertova, lyriikkaa, faktaa ja fiktiota sujuvasti sekoittava Tuhansien portaitten lumo. Lähiaikoina on tulossa vielä kaksi kirjaa lisää, eli Dahlilla on ollut tuottelias vuosi.

Aforismien ajan runojen tekemisessä Dahl on käyttänyt runoilija Leevi Lehdon laatimaa runogeneraattoria, jonka avulla voi erilaisia hakusanoja syöttämällä tuottaa runosäkeitä. Dahl hyödynsi generaattoria saadakseen erilaisia ideoita, joista hän sitten muokkasi valmiita runoja. Menetelmä ei sinänsä ole uusi, vaan tuo mieleen vaikkapa dadaistien tekemät tekstikokeilut ensimmäisen maailmansodan jälkeen tai William Burroughsin 1950-luvulla leikkaa-liimaa –tekniikalla koostetut cut up -teokset.

Runoissaan Rita Dahl haluaa paljastaa nyky-yhteiskunnan patologisia puolia ja näin tuoda yhteiskunnallista keskustelua runouteen.
— Runon pitää sukeltaa syvemmälle kuin nykyään yleinen pinnallinen journalistinen tyyli antaa myöten, sanoi Dahl.

Vaikka kirjallisuus ei suoraan voi muuttaa yhteiskuntaa, on Rita Dahlin mielestä kirjailijalla suoranainen velvollisuus ottaa kantaa ja vaikuttaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

Huomispäivän vartijat

Kun Jani Saxellin kaksi aiempaa teosta liikkuivat realismin ja aikalaiskuvauksen parissa, on elokuussa ilmestynyt novellikokoelma Huomispäivän vartijat sekoitus fantasiaa ja scifiä, maagista realismia ja spekulatiivista fiktiota.

— Maailmasta on tullut niin materialistinen ja nopealiikkeinen, että sen kuvaamiseen tarvitaan tieteiskirjallisuuden ja fantasian keinoja. Osumatarkkuus nykypäivän ilmiöihin tarkentuu kummasti, kun tähtää suoraan tulevaisuuteen, pohti Saxell.

Tyylillisesti Saxell halusi venyttää novellin perinteistä muotoa.
— Ajattelin, että novelli voi olla yhtä aikaa kaikkiruokainen ja moniääninen, määritelmiä pakeneva mutta silti kylmäpäisesti hiottu ja muokattu teksti, jossa erilaiset ainekset törmäävät.

Saxellin uudet novellit ovat mustalla huumorilla ja mielikuvituksella höystettyjä tarinoita, joista tulee mieleen niin Kafka kuin Marquezkin, mutta myös tieteiskirjallisuuden klassikot Stanislav Lem ja Philip K. Dick.

Synkän pohjavireen yli nousee silti toivo pienen ihmisen kyvystä astua pois nyky-yhteiskunnan oravanpyörästä, tehokkuushysteriasta ja vainoharhoista.

Lisää yllätyksellisyyttä!

Molempien kirjailijavieraiden mielestä suomalaista kirjallisuuskeskustelua leimaa liian varmaan päälle pelaaminen. Piirit ovat pienet eikä kukaan halua vaarantaa apurahojaan.

Rita Dahl kiinnitti huomiota siihen, miten Finlandia-palkintoehdokkaiden joukkoon ei tahdo päästä kuin suurten kustantamojen teoksia, niillä kun on takanaan markkinakoneisto ja jakelukanavat. Hän kaipasi Finlandia-kilpailun kandidaatteihin lisää yllätyksellisyyttä erityisesti aiheiden ja kielen osalta.

— Miksei voitaisi tarttua salattuihin teemoihin ja käsitellä niitä hiukan yllätyksellisemmällä kielellä? ihmetteli Dahl.
Hänen mukaansa runouden puolella tilanne on proosaa parempi.
— Nykyproosa on bulkkitavaraa kun runous on enemmän design-tuote, kuvasi Dahl osuvasti kirjallisuuslajien välistä eroa.

Hän kehui sekä pieniä vaihtoehtokustantamoja sekä tietoverkon eri käyttömahdollisuuksia julkaisu- ja apuvälineinä.
— Esimerkiksi tietoverkon runouskeskustelu on painettua mediaa oleellisempaa, huomautti Dahl.

Maanantaiklubilla kuultiin sekä tekijöiden itsensä lukemia otteita uutuuskirjoista sekä helsinkiläistä Inka Kiveä, joka lausui muun muassa Hannu Niklanderin ja Elvi Sinervon runoja.

MARKO KORVELA
Tiedonantaja nro 46/2007

Hoituuko hoitajien palkka?

Hallitus ei voi paeta vastuutaan

Budjettiylijäämästä riittää hoitajien palkkoihin

Maanantaiklubilla oltiin 1. lokakuuta taas ajan hermolla, kun keskustelun aiheena oli kuumana käytävä kamppailu hoitajien palkoista.

Tehy oli juuri edellisenä lauantaina yksimielisesti päättänyt olla hyväksymättä kuntatyönantajan tarjousta. Sen sijaan Super päätti sopimuksen allekirjoittaa huolimatta siitä, että liittojen yhteisen neuvottelujärjestö TNJ:n hallitus ei siihen valtuuksia antanut.

Tehy on nyt kunta-alan liitoista ainoana ilman sopimusta.

Peruspalkka ei riitä

Hallituspuolue kokoomuksen kansanedustaja, Helsingin kaupunginvaltuutettu ja terveyslautakunnan varapuheenjohtaja Sirpa Asko-Seljavaara totesi, että sairaanhoitajien työ on muuttunut entistä vaativammaksi ja palkat ovat jääneet pahasti jälkeen.

— Siinä mielessä hoitajien vaatimus on oikeutettu, myönsi Asko-Seljavaara.
— Nyt luvatut muutama kymmenen euroa kuukaudessa eivät tätä tee. Miten julkiset palvelut järjestetään, jos jatkossa hoitoalalle ei saada houkuteltua työntekijöitä? kysyi Wilskman.

Hän korosti, että ongelmana on hoitajien peruspalkan riittämättömyys. Sen takia haettiin tuntuvaa tasokorotusta, mikä ei ainakaan vielä toteutunut.

Valtio vastuuseen

Hallitus käyttää ensi vuoden budjetin ylijäämän, kaksi miljardia euroa, valtion velan lyhentämiseen.
— Valtion on varauduttava huonoihin aikoihin ja väestön ikääntymiseen, puolusteli Sirpa Asko-Seljavaara päätöstä.

Terveysmenojen osuus Suomen BKT:sta on Meksikon tasoa. Monen keskustelijan mielestä on hallituksen arvovalinta, käytetäänkö rahaa julkiselle sektorille vai velkojen lyhentämiseen.

Asko-Seljavaaran väite, ettei valtio voi kunnallisen palkkaneuvottelujärjestelmän vuoksi kohdentaa rahaa erityisesti hoitajille sai osakseen tyrmäyksen. Yleisöpuheenvuoroissa todettiin, miten valtio päättää budjetissaan sekä kuntien saamista valtionosuuksista että ylimääräisestä tasa-arvoerästä.

Ylintä lainsäädäntövaltaa käyttävälle eduskunnalle ei pitäisi olla vaikeaa tehdä ratkaisuja, joilla voidaan osoittaa lisää rahaa hoitajien palkkoihin, varsinkin kun muut kuntasektorin työntekijäjärjestöt ovat jo oman sopimuksensa allekirjoittaneet.

Sairaanhoitajat pettyneitä

Maija Wilskman korosti, ettei Tehy halua syyllistää puolueita tai muita ammattiliittoja, vaan ajaa omia palkkatavoitteitaan. Sairaanhoitajien korotukset eivät ole pois muiden kunta-alojen pussista.

— Rahat loppuvat aina siinä vaiheessa, kun hoitajien palkkaus pitäisi saada kuntoon. Sen sijaan esimerkiksi keikkalääkäreiden ja -hoitajien palkkaamiseen löytyy rahaa.

Sairaanhoitajat ovat nyt syystäkin pettyneitä.
— Jos hallitus voi luvata tasa-arvoerää 150 miljoonaa, miksei samantien vaikkapa 300 miljoonaa? ihmetteli Wilskman.

MARKO KORVELA
Tiedonantaja nro 36/2007