Halvennettu työ ja Lex Nokia
Uusista solmituista työsuhteista yli puolet on määräaikaisia tai osa-aikaisia, eli ns. epätyypillisiä. Tämä heikentää myös työntekijän asemaa työpaikalla. Pelko vakituisen paikan menettämisestä saa sekä tekemään kovemmin töitä että pysyttelemään poissa työtaisteluista.
Paitsi että työnantajajärjestöt pyrkivät kiistämään palkansaajajärjestöjen aseman neuvottelevana osapuolena, työnantajapuoli on pyrkinyt kiistämään koko sopimusyhteiskunnan. Kun taisteleva ay-liike on raivattu pois tieltä, jää työnantajille vapaus säätää työelämän lait.
Maaliskuisessa Maanantaiklubissa, ravintola Milenkassa, tutkija Anu Suoranta sekä Toimihenkilöunionin sopimusalavastaava Petteri Hyttinen alustivat keskustelua ay-liikkeen nykytilasta. Keskeinen kysymys oli, että miksi tähän on tultu ja miksi palkansaajajärjestöt eivät kykene muodostamaan yhteisrintamaa.
Kontrolli kiristyy
Hiljattain väitellyt Suoranta on tutkinut pätkätyötä sotien välisenä aikana naisvaltaisessa tekstiiliteollisuudessa, aikana ennen sopimusyhteiskunnan muodostumista. Pätkätyöt eivät ole uusi ilmiö vaan työmarkkinoiden kehitys näyttää suuntaavan menneisyyteen, aikaan ennen sopimusyhteiskunnan syntyä.
Hyttisenkin mukaan työelämä alkaa muistuttaa 30-lukua. Vaikka ay-liikkeellä on välillä ollut erävoittonsa, on työnantajapuoli 90-luvulta alkaen kiristänyt otettaan ja onnistunut vaikuttamaan toiminnalleen edullisen lainsäädännön syntymiseen. Esimerkiksi Nokia Siemens Networks lakkauttaa Espoossa tehtaan, vaikka se on firman kannattavimpia yksiköitä.
Myös Lex Nokia on osa tätä kehitystä. Se ei käytännössä auta suojaamaan yrityssalaisuuksia, mutta mahdollistaa työantajalle entistä tiukemman otteen työntekijöihinsä. Työntekijän kynnys ottaa osaa työtaisteluihin ja ay-liikkeeseen kasvaa, kun työnantaja voi selvittää yhteydenpitoa sähköpostilla luottamusmiehiin.
Työntekijät yhteisrintamaan
Työtaistelujen onnistumiseksi työpaikoilla tarvitaan paitsi rohkeutta marssia yhdessä ulos myös sisäistä luottamusta. Ay-liikkeellä ei ole kykyä luoda pelotetta työnantajalle, jollei joukkovoima löydy kentältä.
Hyttisen kokemuksen mukaan työntekijät sekä uskovat työnantajien selitykset huonosta taloudellisesta tilanteesta ja hyväksyvät siksi mm. palkkojen leikkaukset, mutta myös pelkäävät työpaikkojensa puolesta.
Suoranta näkee ay-kentän hajaannuksen ydinsyiksi niin puoluepolitiikan kuin liittojen välisen kilpailun. Jotta ay-liike voisi muodostaa lujan rintaman, sekä ajaakseen työntekijöiden etua että puolustaakseen sosiaaliturvaa ja perusoikeuksia, vaatii se solidaarisuutta liittojen kesken ja tietoisuuden yhteisistä eduista. Jos ay-liike ei onnistu huolehtimaan pätkätyöläisen asemasta yhteiskunnassa, on riski, että epätyypillisistä työsuhteista muodostuu työmarkkinoita hallitseva käytäntö, mikä koventaa työelämää myös pysyvien työsuhteiden osalta.
MIKKO KORHONEN
Opiskelija, Helsingin yliopisto
Halvennettu työ ja Lex Nokia
Palestiinalaiset kärsivät joka päivä
Palestiinalaiset kärsivät joka päivä 
Maanantai-iltana ravintola Pivnice Milenka täyttyi kuulijoista, kun Maisoun Kanaan Palestiinan siirtokuntayhdistyksestä ja dosentti Pertti Multanen keskustelivat Maanantaiklubilla Palestiinan nykytilanteesta. Tulitauon alkamisesta on kulunut jo toista viikkoa, mutta tulitaukoa ovat rikkoneet molemmat osapuolet.
Gazan terveysministeriön mukaan joulukuun 27 ja tammikuun 28 välisenä aikana Israelin pommittamassa Gazassa on kuollut 1 336 palestiinalaista, joista 110 lapsia, haavoittunut 5450, joista 1870 lapsia. Pommitus tuhosi noin 21 000 asuntoa ajaen noin 51 000 ihmistä taivasalle. 219 tehdasta on raunioina kuten myös useita kouluja, joita YK käytti avustustarvikkeiden varastoina.
YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon on vetoomuksessaan pyytänyt 613 miljoonaa dollaria hätäapua Gazan 1,4:lle miljoonalle asukkaalle, joista monet ovat menettäneet perheensä, kotinsa, omaisuutensa ja elinkeinonsa. YK:n humanitaarisen avun apulaispääsihteeri John Holmes sanoo avustusoperaation onnistumisen riippuvan kuitenkin niin tulitauon kestävyydestä kuin avustustarvikkeiden, kaupallisten tuotteiden, avustustyöntekijöiden ja rahan pääsystä Gazaan.
— Palestiinalaisten elämä Gazassa ja Länsirannalla on ollut viimeiset 60 vuotta yhtä hätää ja kärsimystä, myös muulloin kuin pommituksien aikaan. Palestiinalaisten elämä tehdään mahdottomaksi monin tavoin ja he elävät vankeina omassa maassaan. Palestiinalaiset kärsivät joka päivä, kertoi Maisoun Kanaan.
— Esimerkiksi tiesulkujen ja tarkastusasemien vuoksi matka sairaalaan voi kestää tunteja vaikka matkaa olisi vain muutama kilometri. Ihmisten on vaikea päästä viljelyksilleen ja esimerkiksi monet vanhukset joutuvat tekemään yksin peltotyöt, kun perheen tai muun työvoiman pääsy töihin estetään.
Palestiinan nykytilannetta ei tunneta
Media tarjoaa Palestiinan tilanteesta vain hyvin vähän tietoa ja yleensä näkökulmasta, joka ei valaise asioiden todellista luonnetta. Palestiinalaisten näkökulma ei pääse juuri koskaan esille Suomen mediassa. Harva kustantamo uskaltaa julkaista Israelia kritisoivaa kirjallisuutta.
— Suomalaiset tuntevat Palestiinan lähinnä Raamatun tapahtumapaikkana ja muinaista Palestiinaa käsittelevää uskonnollista kirjallisuutta julkaistaankin vuosittain, kertoo Multanen.
Palestiinan nykytilanteesta sen sijaan suomalaiset joutuvat hakemaan tietoa lähes yksinomaan ulkomaisesta kirjallisuudesta ja internetistä.
Multanen loi katsauksen Palestiinan nykypäivään ja historiaan, valaisten aihetta monesta näkökulmasta. Palestiinalaisten ja Israelin konflikti pommituksineen ei ole erillään muusta Lähi-Idän kehityksestä, vaan se on osa USA:n ja sen liittolaisten politiikkaa ja strategisia pyrkimyksiä. Multanen kertoi sanoneensa jo ennen Irakin sotaa, että suurin häviäjä Irakin sodasta tulee olemaan palestiinalaiset.
Kysyttäessä Palestiinan tulevaisuudesta, vastasi Multanen tilanteen näyttävän erittäin huonolta nyt, muttei mikään tee tyhjäksi palestiinalaisten pyrkimyksiä saavuttaa itsenäisyys ja vapaus miehittäjistä.
MIKKO KORHONEN
Tiedonantaja nro 5/2009
Paradoksien paratiisisaari 50 vuotta
Paradoksien paratiisisaari 50 vuotta
Kuubasta keskusteltiin Maanantaiklubilla
Ravintola Pivnice Milenkan sali oli tupaten täynnä loppiaisaattona. Maanantai-klubin aiheena oli yksinkertaisesti: Kuuba-ilta. Se riitti. Paikalla oli ilmeisen paljon Kuuban kävijöitä, jotka ajattelevat tuosta paradoksien paratiisisaaresta Omara Portuondon laulamin sanoin: Cuba, che linda es Cuba!
Kuuban vallankumous täytti 50 vuotta vuoden vaihteessa. Kansainvälinen valtamedia pyrki vaikenemaan asiasta tai vähättelemään Kuuban vallankumouksen saavutuksia kysyen, onko tuo nyt ollut vaivan väärtti. On se.
– Kuuba on ainoa maa Latinalaisessa Amerikassa, jossa lapsien ei tarvitse olla kaduilla pesemässä autojen tuulilaseja ansaitakseen muutaman kolikon, mainitsi Kuuban suurlähettiläs Sergio Gonzales illan keskustelussa.
Kuuba on satsannut ihmisyyden kannalta kaikkein tärkeimpään eli lasten hyvinvointiin sekä ilmaiseen terveydenhuoltoon ja koulutukseen. Lääkäri Esa Tulkki kertoi, että lapsikuolleisuus Kuubassa on alempi kuin Kanadassa ja Yhdysvalloissa ja että Kuubassa on oma perhelääkäri 300–500 asukasta kohden. Suomessa yhden lääkärin vastuulla on vähintään 2000–3000 asukasta.
Paljon muuhun ei köyhällä, USA:n määräämän kauppasaarron kurjistamalla maalla ole ollut varaa – paitsi kulttuuriin. Vallankumouksen voiton jälkeen Fidel Castro perusti heti useita kulttuurilaitoksia, muun muassa valtion kirjapainon. Eräs ensimmäisiä valtion painamia kirjoja ei suinkaan ollut Marxin Pääoma, vaan Cervantesin Don Quijote. Sitä painettiin 100 000 kappaletta ja jaettiin kansalle naurettavan halpaan hintaan. Sama arvostava suhtautuminen kulttuuriin on jatkunut jo 50 vuotta.
Suomella oli kulttuurivaihtosopimus Kuuban kanssa vielä 1980-luvulla. Sitten tuli EU. Sen virallinen politiikka on ollut Yhdysvaltoja myötäilevää, Kuuballe nuivaa politiikkaa. Nyt keskustelut Suomen ja Kuuban kulttuurivaihdosta ovat virinneet uudelleen.
– On myös mahdollista solmia suhteita suoraan Kuuban kulttuurilaitoksiin ja tuoda Suomeen maan kulttuuria, Maiju Tawast korosti keskustelussa. – Pistäkää määräraha-anomuksia liikkeelle!
Yhtenäistä kansaa ei voi voittaa
Yhdysvaltojen politiikka 50 vuoden aikana on ollut kuristaa Kuuban vallankumous ulkoapäin, tiukalla kauppasaarrolla, kaikkinaisella eristämisellä ja sabotoinnilla. Se ei ole tepsinyt. Pikemminkin on käynyt päinvastoin: yhteinen mahtava vihollinen on yhdistänyt Kuuban kansaa puolustamaan omaa maataan ja vallankumoustaan. Kansan yhtenäisyyttä korostava yksipuoluejärjestelmä saa myös kansan kannatusta ja oikeutuksen juuri Yhdysvaltojen uhkan vuoksi.
– Viisaampaa saattaisi olla purkaa kauppasaarto ja kaikki pakotteet. Silloin Kuuban yhteiskunta alkaisi muuttua pikku hiljaa sisältä päin, alustavan puheenvuoron käyttänyt toimittaja Antti Halinen arvioi. – USA:n pian virkaansa astuvaan uuteen presidenttiin Barack Obamaan on maailmalla kohdistettu suuria toiveita, myös Kuuban politiikan suhteen. Ei hän yksin voi USA:n poliittiselle koneistolle yhtään mitään. Hän on itse sen tuote ja hänen tehtävänsä on säilyttää USA sellaisena kuin se on.
Halinen totesi alustavassa puheenvuorossaan, että Kuuban yhteiskunnan Akilleen kantapää on maatalous. Suotuisasta ilmastosta huolimatta maa on riippuvainen elintarvikkeiden tuonnista, 60–70-prosenttisesti. Maatalouden rakenne on perua sosialistisesta työnjaosta, jossa Kuuba määrättiin sokerin ja sitrushedelmien tuottajaksi. Monipuolista ruoan tuotantoa ei ole tarpeeksi kehitetty.
– Nykyisin maatalousmaasta 18 prosenttia on yksityisillä pienviljelijöillä, mutta he tuottavat 60 prosenttia elintarvikkeista. Jossain siis mättää ja pahasti.
Ja mikä se on se paradoksi? Suomeksi voisi sanoa, että asiat Kuubassa ovat näin, mutta toisaalta ne ovat myös noin, samaan aikaan. – Kuuban yhteiskunta tuottaa koko ajan paradokseja, Halinen totesi.
Klubi-illan loppuhuipennuksena Tero Toivanen trés -kitaroineen opasti yleisön kuubalaisen son-musiikin rytmien pariin. Ja pitihän se Guantanamera (guatanamolaistyttö) hoilata yhdessä lopuksi, yleisön pyynnöstä.
MARJALIISA SIIRA
Tiedonantaja nro 1/2009
