Hoituuko hoitajien palkka?

Hallitus ei voi paeta vastuutaan

Budjettiylijäämästä riittää hoitajien palkkoihin

Maanantaiklubilla oltiin 1. lokakuuta taas ajan hermolla, kun keskustelun aiheena oli kuumana käytävä kamppailu hoitajien palkoista.

Tehy oli juuri edellisenä lauantaina yksimielisesti päättänyt olla hyväksymättä kuntatyönantajan tarjousta. Sen sijaan Super päätti sopimuksen allekirjoittaa huolimatta siitä, että liittojen yhteisen neuvottelujärjestö TNJ:n hallitus ei siihen valtuuksia antanut.

Tehy on nyt kunta-alan liitoista ainoana ilman sopimusta.

Peruspalkka ei riitä

Hallituspuolue kokoomuksen kansanedustaja, Helsingin kaupunginvaltuutettu ja terveyslautakunnan varapuheenjohtaja Sirpa Asko-Seljavaara totesi, että sairaanhoitajien työ on muuttunut entistä vaativammaksi ja palkat ovat jääneet pahasti jälkeen.

— Siinä mielessä hoitajien vaatimus on oikeutettu, myönsi Asko-Seljavaara.
— Nyt luvatut muutama kymmenen euroa kuukaudessa eivät tätä tee. Miten julkiset palvelut järjestetään, jos jatkossa hoitoalalle ei saada houkuteltua työntekijöitä? kysyi Wilskman.

Hän korosti, että ongelmana on hoitajien peruspalkan riittämättömyys. Sen takia haettiin tuntuvaa tasokorotusta, mikä ei ainakaan vielä toteutunut.

Valtio vastuuseen

Hallitus käyttää ensi vuoden budjetin ylijäämän, kaksi miljardia euroa, valtion velan lyhentämiseen.
— Valtion on varauduttava huonoihin aikoihin ja väestön ikääntymiseen, puolusteli Sirpa Asko-Seljavaara päätöstä.

Terveysmenojen osuus Suomen BKT:sta on Meksikon tasoa. Monen keskustelijan mielestä on hallituksen arvovalinta, käytetäänkö rahaa julkiselle sektorille vai velkojen lyhentämiseen.

Asko-Seljavaaran väite, ettei valtio voi kunnallisen palkkaneuvottelujärjestelmän vuoksi kohdentaa rahaa erityisesti hoitajille sai osakseen tyrmäyksen. Yleisöpuheenvuoroissa todettiin, miten valtio päättää budjetissaan sekä kuntien saamista valtionosuuksista että ylimääräisestä tasa-arvoerästä.

Ylintä lainsäädäntövaltaa käyttävälle eduskunnalle ei pitäisi olla vaikeaa tehdä ratkaisuja, joilla voidaan osoittaa lisää rahaa hoitajien palkkoihin, varsinkin kun muut kuntasektorin työntekijäjärjestöt ovat jo oman sopimuksensa allekirjoittaneet.

Sairaanhoitajat pettyneitä

Maija Wilskman korosti, ettei Tehy halua syyllistää puolueita tai muita ammattiliittoja, vaan ajaa omia palkkatavoitteitaan. Sairaanhoitajien korotukset eivät ole pois muiden kunta-alojen pussista.

— Rahat loppuvat aina siinä vaiheessa, kun hoitajien palkkaus pitäisi saada kuntoon. Sen sijaan esimerkiksi keikkalääkäreiden ja -hoitajien palkkaamiseen löytyy rahaa.

Sairaanhoitajat ovat nyt syystäkin pettyneitä.
— Jos hallitus voi luvata tasa-arvoerää 150 miljoonaa, miksei samantien vaikkapa 300 miljoonaa? ihmetteli Wilskman.

MARKO KORVELA
Tiedonantaja nro 36/2007

Venäjä ja Suomi – mistä ei puhuta?

Tilintekoa historian kanssa

Eivätpä olisi Maanantaiklubin järjestäjät voineet alkuvuodesta arvata tulevan kevään ohjelmistoa suunnitellessaan, miten ajankohtaisen teeman valitsivat toukokuun alkuun, Voitonpäivän liepeille.

Toisen maailmansodan aikainen lähihistoria ja siitä tehtävät tulkinnat nousivat jälleen kerran otsikoihin Viron päätettyä siirtää venäläisvähemmistölle tärkeän pronssisotilaspatsaan juuri sopivasti ennen Voitonpäivän juhlaa. Keskustelussa tuli myös esille, että kotoisella Suomellakin on historiassaan vielä paljon selvittämistä.

Pelimannitaituri Reino Byrklandin slaavilaissävytteiset harmonikkasävelet toimivat hyvänä johdatuksena illan keskusteluun.

Itä-Karjalan keskitysleirit

Ruotsalainen toimittaja Henrik Arnstad arvosteli viime vuonna julkaistussa kirjassaan Spelaren Christian Günther sekä parissa lehtiartikkelissa Suomen sodanaikaista toimintaa. Arnstadin mukaan Suomi on elätellyt valheellista käsitystä toisesta maailmansodasta eikä ole suostunut tunnustamaan läheistä liittosuhdettaan Natsi-Saksan kanssa saati osallisuutta sodanaikaisissa rikoksissa.

Arnstad leimattiin Suomessa pelleksi ja iltapäivälehtitason kirjoittelijaksi, jota ei tarvinnut ottaa vakavasti. Voimakkaasta reaktiosta huolimatta laajempaa keskustelua itse aiheesta ei syvemmin syntynyt.

Kirjailija Marja-Leena Mikkola piti hämmästyttävänä, ettei Suomen Itä-Karjalan miehitysajalta ole tehty kriittistä tutkimusta. Mikkola itse tarttui tähän Suomen historian vaiettuun aiheeseen pari vuotta sitten julkaistussa kirjassaan Menetetty lapsuus, jossa hän haastatteli useita keskitysleireille siirrettyjä venäläisiä.

Jatkosodan aikana suomalaisten valtaama Itä-Karjala oli tarkoitus yhdistää osaksi Suur-Suomea. Koska miehitetyn alueen väestön haluttiin olevan puhtaasti suomensukuista, venäläiset siviilinaiset, lapset ja vanhukset siirrettiin keskitysleireihin. Sodan pitkittyessä näistä leireistä tuli siellä oleville varsinainen nälän ja tautien kiveämä tuskien tie.

Virallisen historian haastajat

Mikkola huomautti, miten miehitysvalta on kautta aikain syyllistynyt julmuuksiin, eikä Suomi ollut mikään poikkeus. Venäläisten keskittäminen leireille tapahtui Mannerheimin käskystä ja Natsi-Saksan tuella. Saksalaisista natsijohtajista valtaosa joutui sodan jälkeen vastuuseen teoistaan, mutta monen suomalaisen sortajan ura jatkui menestyksekkäästi muun muassa liike-elämässä.

Suomen historiasta on pitkään esitelty virallista tulkintaa. Viime vuosina on esiin noussut myös haastajia. Maanantaiklubin keskustelussa mainittiin Mikkolan lisäksi myös Elina Sanan sekä Salme Vuorisen kirjat.

Ominaista on ollut, että media ja tutkijayhteisö ovat pyrkineet joko ohittamaan tai vähättelemään näitä kanonisoitua historiankirjoitusta haastavia tutkimuksia. Esimerkiksi Elina Sanan tutkimus Suomen juutalaisluovutuksista sai silti kansainvälistäkin huomiota toisen maailmansodan tapahtumista kiinnostuneiden juutalaisjärjestöjen kautta.

Historia ei pelkkää tiedettä

Suomen Rauhanpuolustajien puheenjohtaja, Aleksanteri-instituutin tutkimuspäällikkö Markku Kangaspuro huomautti, että historia ei koskaan ole pelkkää tiedettä. Historian tulkinta ja käyttö erilaisiin tarkoituksiin on tärkeä poliittinen elementti.

Viron patsasjupakka heijastelee Kangaspuron mukaan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeistä tilannetta.

— Pronssisoturista on muodostunut venäläisille identiteettiä muovaava elementti. Virolaisille patsaalla on taas toinen merkitys miehitysvallan symbolina, sanoi Kangaspuro.

Hän piti valitettavana sitä, että Viron valtiovalta käytti tarpeettoman kovia otteita syntyneiden mielenosoitusten taltuttamisessa. Menettely oli omiaan sulkemaan venäläisvähemmistöä entistä pahemmin yhteiskunnan ulkopuolelle.

Intohimoja herättävä Venäjä

Venäjä käytti Kangaspuron mukaan Viron tilannetta härskillä tavalla hyväkseen. Taustalla piilee laajempi maailmanpoliittinen tilanne, jota varjostaa muun muassa Yhdysvaltain kaavailema, Itä-Eurooppaan sijoitettava ohjustorjuntajärjestelmä. Venäjä näki tilaisuutensa tulleen ja halusi muistuttaa Viroa ja samalla koko Euroopan unionia siitä, ettei suurvallan kanssa kannata asettua vastakkain.

Kaiken kaikkiaan tilanne kuvastaa Kangaspuron mielestä sitä, miten tilinteko historian kanssa on puolin ja toisin vaikeaa.

Mielenkiintoa herätti median rooli erilaisten mielikuvien ja tulkintojen luomisessa. Venäjä tuntuu Suomessa herättävän edelleen paljon intohimoja.

Vaaralliselta vaikuttaa puolestaan kehitys, jossa erilaisten historiatulkintojen nojalla ryhdytään kieltämään kokonaisia järjestöjä, kuten esimerkiksi Tshekissä on tehty kommunistisille järjestöille.

MARKO KORVELA
Tiedonantaja nro 19/2007

Mitä nyt, vasemmisto?

Vasemmisto kaipaa ryhtiliikettä

Työväenliikkeellä voimaa vastustaa oikeiston hyökkäystä

Vasemmisto koki tappion eduskuntavaaleissa. Oikeisto eteni, ja Suomeen odotellaan kepun ja vaalivoittaja kokoomuksen johtamaa hallitusta.

Huhtikuun Maanantaiklubilla keskusteltiin siitä, mitä vasemmiston olisi vaalien jälkeen tehtävä: mikä vasemmiston rooli uudessa tilanteessa oikein on?

Aloituspuheenvuoroja pitivät SDP:n Helsingin valtuustoryhmän varapuheenjohtaja, ay-lakimies Heli Puura, Vasemmistoliiton Helsingin piirin puheenjohtaja Pekka Buttler sekä SKP:n pääsihteeri Arto Viitaniemi.

SDP:n kampanja epäonnistui

Heli Puura kertoi olleensa hämmästynyt SDP:n romahduksen suuruudesta. Hänen mukaansa puolueessa on nyt arvion ja uudistumisen paikka.

— Kokoomus pystyi vetoamaan nuoriin, toimihenkilöihin ja yrittäjiin ja onnistui näyttämään dynaamiselta ja uudistavalta ryhmältä, vaikka se ei eduskunnassa todellisuudessa sitä ole ollut, arvioi Puura.

Hän totesi, että 12 vuoden hallitusvastuun jälkeen vallanvaihdos oli odotettavissa.
Puuran näkökulma demareiden tappioon oli pitkälti tekninen. Taustalla vaikutti epäonnistunut mainoskampanjaa.

Toiseksi syyksi Puura löysi yhteiskunnan yleisen oikeistolaistumiskehityksen. Myös äänestysaktiivisuus jäi ennätysalhaiseksi, mikä on huolestuttavaa.

— Vaalit tuntuvat viihteellistyvän. Ihmiset menevät mielikuvien perusteella äänestämään tunnettuja ehdokkaita, tuumi Puura ja huomautti, miten esimerkiksi kokoomuksen läpipäässeet ehdokkaat käyttivät kampanjointiin paljon rahaa.

Vaikea oppositioasema

Suomessa hallituksen asema on vankka, mikäli hallituspuolueiden yhteistyö toimii hyvin.
— Opposition välikysymyksillä ei helposti hallitusta kaadeta, pohti Puura SDP:n tulevaa asemaa eduskunnassa.

Puuran mukaan oppositiossa on silti tärkeää olla aktiivinen, luoda vaihtoehtoinen budjetti ja tehdä keskustelualoitteita. Hän harmitteli, miten vaalitappion vuoksi SDP:n resurssit kapenevat huomattavasti.

Yhtenä haasteena tulee olemaan se, miten tuleva hallitus hoitaa työmarkkinapolitiikkaa: tuleeko keskitetty tupo vai mennääkö liittokohtaisiin sopimuksiin.

Vaikka työlainsäädäntö ja työllisyyspolitiikka onkin Puuran mukaan hoidettu demareiden toimesta hyvin, on näilläkin sektoreilla vielä paljon parantamisen varaa.

Elinkeinoelämän keskusliiton painoarvo kasvaa oikeistohallituksen myötä, mikä estää perusturvajärjestelmän kehittämisen. Elinkeinoelämä haluaa esimerkiksi perääntyä sosiaaliturvan rahoittamisesta.

— Tämä on sellainen asia, josta liitoissa väännetään kättä lähes joka viikko, huomautti Puura.

Todistustaakka vasemmistolla

Vasemmistoliiton Pekka Buttler mainitsi, miten syitä vasemmiston vaalitappioon voidaan etsiä, mutta tässä vaiheessa se on vielä vaikeaa.

— Syyt vasemmiston tappioon eivät tule helpolla löytymään. Ne eivät välttämättä löydy resursseista tai budjeteista. Esimerkiksi vasemmistoliitto lähti vaaleihin ennätysmäisellä budjetilla ja takapakkia tuli silti, muistutti Buttler. Myöskään hallitusvastuu ei selitä kaikkea. Tosiasia on, että vasemmistoa äänesti harvempi ihminen kuin koskaan.

Buttler on poliittisen uransa aikana huomannut sellaisen omituisuuden, että todistustaakka on aina vasemmistolla.

— Esimerkiksi jos kokoomus sanoo, että biopolttoaineiden tuotantoa ja käyttöä tulee tukea, on itsestään selvää, että näin tullaan tekemään. Jos vasemmalla joku ehdottaa samaa, vaaditaan heti perusteluja. Niin kauan kuin jokainen vasemmalta tuleva aloite vaatii ainakin kolminkertaisen määrän perustelua ollakseen uskottava, meillä on vakava ongelma, sanoi Buttler.

Oppositiossa vasemmalle

Edellinen hallitus sai Buttlerin mukaan toimia varsin seesteisillä vesillä, koska oppositio oli hajanainen. Myös uuden hallituksen intresseissä on pitää oppositio mahdollisimman heikkona.

— Nyt vihreitä ei oteta hallitukseen ympäristöystävällisen politiikan vuoksi, vaan pehmentämään hallituksen imagoa sekä heikentämään oppositiota, arvioi Buttler.

Buttler arvioi, että SDP:ssä tulee tapahtumaan jos ei syvällistä niin kuitenkin näkyvää muutosta vasemmalle. Aikaisemmin poliittisella sivuraiteella olleet, vasemmistolaisemmat demarit nousevat vaikutusvaltaisempaan asemaan.

Haasteen asettaa demareiden ja vasemmistoliiton oppositioyhteistyö. Välejä on viime vuosina hiertäneet muun muassa spekuloimalla puolueiden yhdistämisellä.

Buttler totesi, etteivät kummankaan puolueen visionäärit halua liian läheistä yhteistyötä, koska tähtäin on jo neljän vuoden päässä, eikä tulevaa vaalikamppailua haluta tässä vaiheessa vaikeuttaa. Oppositiossa nähdään Buttlerin mukaan käytännönläheinen avioliitto, jossa ei suuremmin tunteita ole pelissä.

Peiliin katsomisen paikka

SKP:n Arto Viitaniemen mukaan politiikassa ollaan menossa todella vakavaan suuntaan.

— Vaalit osoittivat sen, miten politiikasta on tullut suljettu mestaruusliiga, jossa kansa asetetaan vain katsojan asemaan. Todelliset oppositionäkemykset jäivät ulkopuolelle, sanoi Viitaniemi. Hänen mukaansa vaaleissa kyti suuri tyytymättömyys, joka oli luonteeltaan sekä poliittista että sosiaalista.

— Ihmisten tyytymättömyys kumpuaa olosuhteista. Se on tunne, joka johtaa muutoksiin. Vasemmistolla ja ay-liikkeellä on nyt vakava peiliin katsomisen paikka, huomautti Viitaniemi.

Tulevaisuudessa eivät riitä ne puitteet, missä vaalikeskusteluja nyt käytiin kolmen suuren kesken.

— Perussuomalaisten menestys oli protesti lähiöiden syrjäytetyiltä järjestäytyneelle vasemmistolle. Konsensuspolitiikka, maltilliset tupo-sopimukset ja rikkaita suosiva veropolitiikka ovat kärjistäneet tulonjaon epäoikeudenmukaisuuden äärimmilleen. Jos vasemmisto ei näe näitä asioita niin kansa kyllä näkee ja kokee.

Voimaa kansalaisyhteiskunnasta

Viitaniemen mukaan on seuraavalla tupokierroksella kasvatettava tulonjaon kuilu umpeen. Oikeistolainen hallitus ei tule omatoimisesti palkkoja korottamaan.

— Hyvä palkkakehitys tuottaa valtion kassaan veromarkkoja,joilla voidaan rahoittaa julkisten palvelujen ja perusturvan parannuksia, muistutti Viitaniemi.

Myos kuntapuitelain osalta on vasemmiston pistettävä yksissä tuumin jarrut yksityistämis- ja pakkoliitospolitiikalle.

— Näin vasemmisto voi palauttaa uskottavuutensa kuntapolitiikassa, sanoi Viitaniemi.
Työväenliikkeessä on nyt nähtävä luokkaerojen kasvu ja asetuttava köyhän puolelle.

— Vasemmistolla ei ole eduskunnassa voimaa, jolla torjua oikeistolaista politiikkaa. Katse on käännettävä kansalaisyhteiskuntaan, ay- ja kansalaisliikkeisiin.

Kritiikkiä demarileiristä

Yleisön demarileiri kritisoi voimakkaasti SDP:n hallitustaivalta ja harjoitettua politiikkaa. Vasemmiston ja oikeiston erojen näkymättömyys on suuri ongelma, mutta tuloerojen kasvu tulee erot näkyväksi tekemään, kommentoitiin.

Monen mielestä vasemmiston on käytävä nyt perusteellinen strategiakeskustelu lähivuosien politiikasta. Porvaristossa on tapahtunut kehitystä, vasemmisto sen sijaan junnaa paikallaan.

Todettiin, miten esimerkiksi ylimielisyys kansan mielipiteitä kohtaan EU-politiikassa kostautuu nyt demareille. Ihmisten kannalta on samantekevää, harjoittaako oikeistolaista politiikkaa kokoomus vai demarit.

Palomiehenä työskentelevä SDP:n jäsen Kimmo Luja muistutti pienten asioiden tärkeydestä. Esko Ahon hallitus nosti aikoinaan palomiesten eläkeikää 65 vuoteen.

— Demareiden Jouni Backman ja vasemmistoliiton Martti Korhonen totesivat silloin mielenosoituksessa eduskuntatalon edessä, miten tämä vääryys oikaistaan heti, kun hallitusvalta vaihtuu. Kun kyseiset herrat itse istuivat ministereinä, mitään ei tehty. Demareilla on ollut 12 ja vasemmistoliitolla kahdeksan vuotta aikaa korjata asia, kommentoi Luja katkeraan sävyyn.
Luja muistutti, miten demareiden hallituskaudella on Suomen köyhien määrä kasvanut ja ostovoima heikentynyt. Puolueen on kannettava tästä vastuu ja mietittävä linjaansa.

Pelisäännöt suosivat rikkaita

Keskustelussa nousi esille vallitseva globaali kapitalismi, joka rajaa puolueiden poliittista liikkumavaraa. Suuryhtiöt maksavat mieluummin osinkoja omistajille kuin investoivat tutkimukseen tai työllistämiseen.

Espoolainen Öörni huomautti, miten vasemmisto on itse ollut luomassa Suomeen nykyisen kaltaista tilannetta, pelisääntöjä, jotka suosivat rikkaita. Politiikkaa on tehty pitkälti kansainvälisen kilpailukyvyn nimissä.

Arto Viitaniemen mukaan puhe kilpailukyvystä on uusliberalistista ideologiaa.
— Se tarkoittaa sitä, että suomalainen tekee halvemmalla enemmän. Suomalaisten palkkakehitys on jäissä. Sen sijaan suomalaisen pääoman tuotto on kilpailijamaita parempaa. 12 miljardin euron ulosmittaaminen yrityksistä ei vaikuta niiden kilpailukykyyn.

Moneen kertaan todettiin, miten konsensuspolitiikka ei kiinnosta työläisiä. Ennen vaaleja ollaan kiinnostuneita esimerkiksi eläkeläisten asioista, mutta mikä on tilanne vaalien jälkeen, se jää taas kerran nähtäväksi.

Eriarvoisuus ongelma

Mitä annettavaa vasemmistolla sitten voi nykytilanteessa olla?

Pekka Butler tiivisti vasemmiston aatteen teeseihin: raha ei saa aina ratkaista, kasvu ei koko ajan voi olla tavoite.

Arto Viitaniemi korosti aatteellisen keskustelun tärkeyttä. Vasemmistolle eriarvoisuus on yhteiskunnan perusongelma.

— Tavoitteena pitää olla ihmisten tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen pyrkiminen. Tämä edellyttää siirtymistä toisenlaiseen yhteiskuntajärjestelmään, jossa näitä tavoitteita voidaan toteuttaa.

Osa puheenvuoroista suhtautui skeptisesti siihen, pystyykö vasemmisto luomaan yhteisiä poliittisia tavoitteita. Keskustelussa mainittiin muun muassa kamppailu työajan lyhentämiseksi sekä tulonjaon korjaamiseksi.

Joka tapauksessa työväenliikkeen on nyt otettava aktiivisesti aloite, pelkkä reagointi ei riitä.

— Puolue ei ole vain vaaleja varten. Päätoiminta on vaalien välillä. Tarvitaan joukkotoimintaa, kansalaistoimintaa. Nyt pitää mennä työväestön pariin ja lähteä muuttamaan tulonjakoa. Työväenliikkeellä kyllä on voimaa vastustaa oikeiston hyökkäystä ja ottaa myös askeleita eteenpäin, sanoi Arto Viitaniemi.

MARKO KORVELA
Tiedonantaja nro 14/2007