Palestiinalaiset kärsivät joka päivä 
Maanantai-iltana ravintola Pivnice Milenka täyttyi kuulijoista, kun Maisoun Kanaan Palestiinan siirtokuntayhdistyksestä ja dosentti Pertti Multanen keskustelivat Maanantaiklubilla Palestiinan nykytilanteesta. Tulitauon alkamisesta on kulunut jo toista viikkoa, mutta tulitaukoa ovat rikkoneet molemmat osapuolet.
Gazan terveysministeriön mukaan joulukuun 27 ja tammikuun 28 välisenä aikana Israelin pommittamassa Gazassa on kuollut 1 336 palestiinalaista, joista 110 lapsia, haavoittunut 5450, joista 1870 lapsia. Pommitus tuhosi noin 21 000 asuntoa ajaen noin 51 000 ihmistä taivasalle. 219 tehdasta on raunioina kuten myös useita kouluja, joita YK käytti avustustarvikkeiden varastoina.
YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon on vetoomuksessaan pyytänyt 613 miljoonaa dollaria hätäapua Gazan 1,4:lle miljoonalle asukkaalle, joista monet ovat menettäneet perheensä, kotinsa, omaisuutensa ja elinkeinonsa. YK:n humanitaarisen avun apulaispääsihteeri John Holmes sanoo avustusoperaation onnistumisen riippuvan kuitenkin niin tulitauon kestävyydestä kuin avustustarvikkeiden, kaupallisten tuotteiden, avustustyöntekijöiden ja rahan pääsystä Gazaan.
— Palestiinalaisten elämä Gazassa ja Länsirannalla on ollut viimeiset 60 vuotta yhtä hätää ja kärsimystä, myös muulloin kuin pommituksien aikaan. Palestiinalaisten elämä tehdään mahdottomaksi monin tavoin ja he elävät vankeina omassa maassaan. Palestiinalaiset kärsivät joka päivä, kertoi Maisoun Kanaan.
— Esimerkiksi tiesulkujen ja tarkastusasemien vuoksi matka sairaalaan voi kestää tunteja vaikka matkaa olisi vain muutama kilometri. Ihmisten on vaikea päästä viljelyksilleen ja esimerkiksi monet vanhukset joutuvat tekemään yksin peltotyöt, kun perheen tai muun työvoiman pääsy töihin estetään.
Palestiinan nykytilannetta ei tunneta
Media tarjoaa Palestiinan tilanteesta vain hyvin vähän tietoa ja yleensä näkökulmasta, joka ei valaise asioiden todellista luonnetta. Palestiinalaisten näkökulma ei pääse juuri koskaan esille Suomen mediassa. Harva kustantamo uskaltaa julkaista Israelia kritisoivaa kirjallisuutta.
— Suomalaiset tuntevat Palestiinan lähinnä Raamatun tapahtumapaikkana ja muinaista Palestiinaa käsittelevää uskonnollista kirjallisuutta julkaistaankin vuosittain, kertoo Multanen.
Palestiinan nykytilanteesta sen sijaan suomalaiset joutuvat hakemaan tietoa lähes yksinomaan ulkomaisesta kirjallisuudesta ja internetistä.
Multanen loi katsauksen Palestiinan nykypäivään ja historiaan, valaisten aihetta monesta näkökulmasta. Palestiinalaisten ja Israelin konflikti pommituksineen ei ole erillään muusta Lähi-Idän kehityksestä, vaan se on osa USA:n ja sen liittolaisten politiikkaa ja strategisia pyrkimyksiä. Multanen kertoi sanoneensa jo ennen Irakin sotaa, että suurin häviäjä Irakin sodasta tulee olemaan palestiinalaiset.
Kysyttäessä Palestiinan tulevaisuudesta, vastasi Multanen tilanteen näyttävän erittäin huonolta nyt, muttei mikään tee tyhjäksi palestiinalaisten pyrkimyksiä saavuttaa itsenäisyys ja vapaus miehittäjistä.
MIKKO KORHONEN
Tiedonantaja nro 5/2009
Palestiinalaiset kärsivät joka päivä
Paradoksien paratiisisaari 50 vuotta
Paradoksien paratiisisaari 50 vuotta
Kuubasta keskusteltiin Maanantaiklubilla
Ravintola Pivnice Milenkan sali oli tupaten täynnä loppiaisaattona. Maanantai-klubin aiheena oli yksinkertaisesti: Kuuba-ilta. Se riitti. Paikalla oli ilmeisen paljon Kuuban kävijöitä, jotka ajattelevat tuosta paradoksien paratiisisaaresta Omara Portuondon laulamin sanoin: Cuba, che linda es Cuba!
Kuuban vallankumous täytti 50 vuotta vuoden vaihteessa. Kansainvälinen valtamedia pyrki vaikenemaan asiasta tai vähättelemään Kuuban vallankumouksen saavutuksia kysyen, onko tuo nyt ollut vaivan väärtti. On se.
– Kuuba on ainoa maa Latinalaisessa Amerikassa, jossa lapsien ei tarvitse olla kaduilla pesemässä autojen tuulilaseja ansaitakseen muutaman kolikon, mainitsi Kuuban suurlähettiläs Sergio Gonzales illan keskustelussa.
Kuuba on satsannut ihmisyyden kannalta kaikkein tärkeimpään eli lasten hyvinvointiin sekä ilmaiseen terveydenhuoltoon ja koulutukseen. Lääkäri Esa Tulkki kertoi, että lapsikuolleisuus Kuubassa on alempi kuin Kanadassa ja Yhdysvalloissa ja että Kuubassa on oma perhelääkäri 300–500 asukasta kohden. Suomessa yhden lääkärin vastuulla on vähintään 2000–3000 asukasta.
Paljon muuhun ei köyhällä, USA:n määräämän kauppasaarron kurjistamalla maalla ole ollut varaa – paitsi kulttuuriin. Vallankumouksen voiton jälkeen Fidel Castro perusti heti useita kulttuurilaitoksia, muun muassa valtion kirjapainon. Eräs ensimmäisiä valtion painamia kirjoja ei suinkaan ollut Marxin Pääoma, vaan Cervantesin Don Quijote. Sitä painettiin 100 000 kappaletta ja jaettiin kansalle naurettavan halpaan hintaan. Sama arvostava suhtautuminen kulttuuriin on jatkunut jo 50 vuotta.
Suomella oli kulttuurivaihtosopimus Kuuban kanssa vielä 1980-luvulla. Sitten tuli EU. Sen virallinen politiikka on ollut Yhdysvaltoja myötäilevää, Kuuballe nuivaa politiikkaa. Nyt keskustelut Suomen ja Kuuban kulttuurivaihdosta ovat virinneet uudelleen.
– On myös mahdollista solmia suhteita suoraan Kuuban kulttuurilaitoksiin ja tuoda Suomeen maan kulttuuria, Maiju Tawast korosti keskustelussa. – Pistäkää määräraha-anomuksia liikkeelle!
Yhtenäistä kansaa ei voi voittaa
Yhdysvaltojen politiikka 50 vuoden aikana on ollut kuristaa Kuuban vallankumous ulkoapäin, tiukalla kauppasaarrolla, kaikkinaisella eristämisellä ja sabotoinnilla. Se ei ole tepsinyt. Pikemminkin on käynyt päinvastoin: yhteinen mahtava vihollinen on yhdistänyt Kuuban kansaa puolustamaan omaa maataan ja vallankumoustaan. Kansan yhtenäisyyttä korostava yksipuoluejärjestelmä saa myös kansan kannatusta ja oikeutuksen juuri Yhdysvaltojen uhkan vuoksi.
– Viisaampaa saattaisi olla purkaa kauppasaarto ja kaikki pakotteet. Silloin Kuuban yhteiskunta alkaisi muuttua pikku hiljaa sisältä päin, alustavan puheenvuoron käyttänyt toimittaja Antti Halinen arvioi. – USA:n pian virkaansa astuvaan uuteen presidenttiin Barack Obamaan on maailmalla kohdistettu suuria toiveita, myös Kuuban politiikan suhteen. Ei hän yksin voi USA:n poliittiselle koneistolle yhtään mitään. Hän on itse sen tuote ja hänen tehtävänsä on säilyttää USA sellaisena kuin se on.
Halinen totesi alustavassa puheenvuorossaan, että Kuuban yhteiskunnan Akilleen kantapää on maatalous. Suotuisasta ilmastosta huolimatta maa on riippuvainen elintarvikkeiden tuonnista, 60–70-prosenttisesti. Maatalouden rakenne on perua sosialistisesta työnjaosta, jossa Kuuba määrättiin sokerin ja sitrushedelmien tuottajaksi. Monipuolista ruoan tuotantoa ei ole tarpeeksi kehitetty.
– Nykyisin maatalousmaasta 18 prosenttia on yksityisillä pienviljelijöillä, mutta he tuottavat 60 prosenttia elintarvikkeista. Jossain siis mättää ja pahasti.
Ja mikä se on se paradoksi? Suomeksi voisi sanoa, että asiat Kuubassa ovat näin, mutta toisaalta ne ovat myös noin, samaan aikaan. – Kuuban yhteiskunta tuottaa koko ajan paradokseja, Halinen totesi.
Klubi-illan loppuhuipennuksena Tero Toivanen trés -kitaroineen opasti yleisön kuubalaisen son-musiikin rytmien pariin. Ja pitihän se Guantanamera (guatanamolaistyttö) hoilata yhdessä lopuksi, yleisön pyynnöstä.
MARJALIISA SIIRA
Tiedonantaja nro 1/2009
Lähi-itä, Etelä-Amerikka, USA... Mihin suuntaan maailma on menossa?
Maanantaiklubi – vaihtoehtoista keskustelukulttuuria
Kriittistä keskustelua ja kulttuuria jo yli kuuden vuoden ajan menestyksekkäästi yhdistellyt Maanantaiklubi sai uudet puitteet helmikuun alussa, kun se siirtyi olutravintola Milenkaan.
Tšekkiläistyylinen Pivnice Milenka sijaitsee Sörnäisten rantatien ja Hämeentien välissä osoitteessa Haapaniemenkatu 3-5. Maanantaiklubin intiimin vuorovaikutuksen kannalta ravintola on mainio valinta. Tämän saivat kokea kaikki ne kuutisenkymmentä henkeä, jotka helmikuun neljännen päivän iltana saapuivat kodikkaaseen Milenkaan keskustelun ja musiikin houkuttelemina.
Illan aloitti teatteriohjaaja Rauni Salminen esittämällä espanjalaisen lakkolaulun Tehyn työtaiston kunniaksi. Akustisella kitaralla itseään säestänyt Salminen lauloi tunteikkaasti myös mm. veljeydestä sekä kapitalismista Ángel Parran ja Joan Baezin sanoin ja sävelin.
Irakin sodan miljoonat uhrit
Kapitalismi ja imperialismi olivat vahvasti läsnä myös keskustelun ensimmäisessä avauksessa, jonka piti Helsingin yliopiston kehitysmaatutkimuksen laitoksen lehtori, dosentti Pertti Multanen. Multanen pohti Lähi-idän räjähdysherkkää tilannetta ja Yhdysvaltain toimia alueella.
Hänen mukaansa Irakissa on Persianlahden sodasta lähtien, 1990-luvun alun jälkeen kuollut sotien ja pakotteiden seurauksena jo kaksi-kolme miljoonaa siviiliä. Tämä tulee heijastumaan koko Lähi-idän kehitykseen vuosikausiksi.
USA ja Israel pyrkivät muokkaamaan alueen kartan uuteen uskoon pilkkomalla nykyiset Lähi-idän valtiot pienemmiksi etnisten ja uskonnollisten rajalinjojen mukaisesti. Tällöin ne ovat helpommin hallittavissa, ja myös Israel voi uskontoon pohjautuvana valtiona perustella paremmin arabien ja palestiinalaisten karkoittamisen alueeltaan.
Multanen uskoo, että pitkällä tähtäimellä syy Yhdysvaltojen aggressiiviseen aktiivisuuteen Lähi-idässä löytyy Kiinan, Intian ja Venäjän kasvavasta mahdista. Vaikka USA:n miehitysjoukkojen mandaatti Irakissa umpeutuu pian, arvelee Multanen sotilaiden jäävän maahan vuosikausiksi. Uudet konfliktit alueella ovat mahdollisia. Maallisten johtajien valta vähenee protestien kanavoituessa uskonnollisten liikkeiden kautta.
Etelä-Amerikan vasemmisto
Etelä-Amerikan kehityksestä puhui illan toinen alustaja, Helsingin yliopiston valtio-opin professori Teivo Teivainen. Kansainvälinen finanssipääoma näyttelee alueella niin vahvaa roolia, että vasemmistolaisten presidenttien on vaikea toteuttaa siitä riippumatonta politiikkaa.
Esimerkiksi Luiz Inácio Lula da Silvan ensimmäinen kausi Brasilian presidenttinä oli pettymys monille, jotka odottivat hänen nostavan maan vihdoin Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston ikeen alta.
Hugo Chávezin ideoima, vasta perustettu Etelän pankki pyrkii vähentämään näiden organisaatioiden valtaa rahoittamalla alueellisia kehityshankkeita. Teivainen ei usko pankin perustamisen vaikuttavan suuresti kansainvälisten rahoituslaitosten valtaan, mutta sanoo sen olevan tärkeä askel matkalla kohti kansallista itsemääräämisoikeutta. Teivainen pitää positiivisena vaatimuksia talouden politisoimisesta. Hänen mukaansa ihmiset alkavat ymmärtää, että talous ei olekaan demokratian ulkopuolinen, itsenäinen toimija.
Alustuksista virinnyt keskustelu virtasi vuolaana. Siinä sivuttiin niin USA:n sotilastukikohtien asemaa kuin Kiinan investointeja. Lopuksi kaikki poistuivat koteihinsa hyvillä mielin päät täynnä uusia ajatuksia.
Maanantaiklubia yhdessä Yrjö Hakasen kanssa vetävä Irene Auer oli tyytyväinen illan antiin. Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina pidettävä klubi on vakiinnuttanut asemansa vaihtoehtoisena keskustelufoorumina. Toimintaa kuitenkin kehitetään jatkuvasti, ja Auer toivoo lukijoilta ehdotuksia aiheiksi, alustajiksi ja artisteiksi. Maanantaiklubille on vapaa pääsy ja sen kotisivut löytyvät osoitteesta http://maanantaiklubi.blogspot.com/
LAURI ALHOJÄRVI
Kirjoittaja on Alppilassa asuva muusikko ja Afrikan-tutkimuksen opiskelija
Eespäin nro 1/2008
